Olenko oman elämäni edelläkävijä?
Toivon kipinöitä ja ajatuksen ituja sukujuhlien innoittamana Konnevedeltä 17.9.2016 Joku on kulkenut aina edellämme ja tehnyt mahdolliseksi seurata jo avattua latua – elämisen sykli ja historia toistavat itseään luoden ”uomakipittäjiä” Esa Saarisen sanoin. Kevät on toivoa täynnä, syksyllä alkaa jäniksen vuosi - ihmiset soljahtavat kesäloman jälkeen työntekoon, josta ovat pyristelleet vaivoin irti ja jatkavat suorittamista, jonka ovat vannoneet kesän aikana jättävänsä taakse. Lasten koulut ja harrastusrumba käynnistyy kiihtyvällä tempolla, eikä aikaa jää muuhun kuin otsa hiessä elämän kustannusten kokoon keräämiseen. Ihmiset rukoilevat aikaa, jotta voisivat nauttia saavutuksistaan ja pelkkä ajatus loputtomasta ja pimeästä syksystä saa sydämen muljahtamaan. Mikään muu kuin työnteko ei palauta ihmistä niin nopeasti ruotuun, irti toiveista ja unelmista . Sukupolvi toisensa jälkeen, kukin omalla tyylillään, mutta samoilla henkisillä juurillaan, jossa ruumiin kuuluu asianmukaisesti