Jouluaatto
" Puhdas valkea lumi varhaisen aamun harsossa, kuten aina silloisen ajan muistoissa. Paukkupakkanen, pikkupakkanen vai oliko sittenkään? Lumihuntu, tuuleton huokaus latvuksissa, viipyilevä aamun hentoa sineä enteilevä väre, jota edelleen rakastan." Joulun odotus alkoi aina jo syksyllä. Lapsen mielen täytti kaiken kattava suunnittelu. Mitä tohtisi toivoa, kenelle antaisi mitäkin. Miten, milloin? Missään, eikä koskaan ole sitä täsmällisesti samaa tunnetta kuin lapsena. Tavoitanko enää kaiken kauneutta, odotuksen intoa? Tunnenko haikeutta, toimintatarmoa vai lämpöä haalistuvien muistojen äärellä? Kerran elettyä. Haparoivaa kaipausta, jonka pohjavireestä löytyy ilo. Sitä, ettei mikään voi mennä pieleen. Jouluna kaikki on täydellistä. Aikainen herätys. Muistojen arkistoista avautuvat kuvat tuosta hartaasti odotetusta aamusta, joka vihdoin saapui. Jouluaatto. Varjo lepattaa kynttilän liekissä, jonka läpi sormea on kuljetettava. Odotus - ja palo saattaa tämä päivä iltaan. Koska j