Näkökulman vaihtamisen taito

 

Ihmismielen psykologiasta tiedämme sen, että ajatukset tai intuitiiviset ajatuksetkaan eivät aina ole totta – ja ajatusten tai niiden takana olevien uskomusten ja skeemojen, mielenmallien muokkaamiseen tarvitaan usein ajattelukumppanuutta. Näkökulman vaihtamisen taito on yksi coachin, valmentajan ja terapeutin ydintaidoista – ja tiesitkö sen olevan myös keskeinen onnentaitojen edellytys?

Näkökulman vaihtamiseen taito on tärkeä osa kykyä ymmärtää toisia ihmisiä, heidän käyttäytymistään, motiivejaan ja tekojensa seurauksia. Ymmärtäminen vaatii sisäistä viisautta, jota olen aiemmin kuvannut näin:

”Ajattelen sen olevan kasvuun suostumista. Avautuminen uusille asioille avaa näkökulmia ja näkökulman vaihtamisen taito on kykyä tehdä uusia tulkintoja näkemästään ja kokemastaan. Sisäinen viisaus on muuttumisen taitoa ja uskallusta haavoittua. Se on uskollisuutta itselleen, oppineisuutta, aistien hereillä oloa, hiljaisuuden sietokyvystä kummunnutta tietoa elämän lainalaisuuksista ja sydämen sivistystä. Se on myös kykyä kuunnella kehon kieltä, opittua motoriikkaa, liikkumisen taitoja, mielen alitajuista luovuutta, ongelmanratkaisukykyä, opittuja mielikuvamalleja ja taitoa nähdä hyvä itsessä ja toisissa. Sisäinen viisaus ei kasva itsestään, vaan vaatii paljon työtä; ajattelua, avoimuutta nähdä, kuulla ja oppia toisilta, epäilyä, nöyryyttä, myötätuntoa ja armollisuutta – toistoja, sitkeyttä ja rohkeutta. Kykyä ymmärtää erilaisia tapoja olla, elää ja toimia, uskallusta erehtyä ja yrittää uudestaan. ”

Näkökulman vaihtamista on mahdollista oppia ja harjoitella. Vaihtoehtoisia tapoja kuvata, hahmottaa, ymmärtää ja tulkita elämää, maailmaa ja ihmisiä voi opetella itsenäisesti harrastamalla laajasti kirjallisuutta, teatteria, elokuvia, taidetta, filosofiaa ja huumoria tai matkustamalla erilaisiin kulttuureihin tavoitteena avartaa maailmankatsomusta. Yksi keskeisimmistä tavoista harjoitella näkökulman vaihtamisen taitoa on kuitenkin käydä keskusteluja erilaisten ihmisten kanssa syvästi kuuntelevalla, uteliaalla ja ei-tietävällä asenteella. Näiden kaikkien yhdistelmästä syntyy sivistystä, johon sisältyy kyky ymmärtää, että on monia erilaisia tapoja kokea ja kohdata tilanteet, joita elämässä tulee vastaan.

Ihmisellä on taito - ja samalla mahdollisuus suunnata ajatuksensa ja huomionsa ajallisesti joko menneeseen, nykyhetkeen tai tulevaan ja etsiskellä näistä kaikista erilaisia näkökulmia ja voimavaroja missä tahansa tilanteessa. Nykyhetki on kuitenkin se, missä kaikki olennainen tapahtuu. Aristoteles totesi aikanaan kaiken nautinnollisen olevan joko läsnä olevan havaitsemista, menneen muistelemista tai tulevan toivomista; tämä hetki havaitaan aisteilla, mennyt muistetaan mieleen ja kehoon tallentuneiden muistikuvien ja tuntemusten avulla ja tulevaa toivotaan tavoitteellisissa kuvitelmissa ja unelmissa. Tulevaisuus on läsnä aina jonkinlaisina ituina tässä hetkessä, samoin tulevaisuuteen yltävä perspektiivi ja kaikki itse kunkin itselleen mahdolliseksi ajattelema.

Jos psyykkinen ja henkinen kasvaminen ja kehittyminen nähdään yhtenä sivistyksen ilmentymänä, on itsetuntemuksen lisäämiseen tähtäävään kasvuun suostuminen välttämätöntä; tarvitsemme ajattelun avartajia saadaksemme erilaisia näkemyksiä, kokemuksia ja vastaväitteitä ja vahvistaaksemme tulkintakykyämme.

Näkökulman vaihtaminen on dialogissa käytävää keskustelu- ja menetelmäosaamista

Näkökulman vaihtaminen on yksi coachin, valmentajan, terapeutin ja filosofin ydintaitoja ja dialogissa käytävää keskustelu- ja menetelmäosaamista. Dialogilla tarkoitetaan vastavuoroista, aktiivista kuuntelua hyödyntävää keskustelua, arvostavaa vuorovaikutusta ja erilaisia työkaluja sisältävä oppimisprosessia, jossa tärkeää on henkilökohtaiseen kasvuun ja oppimiseen liittyvän muutosprosessin tukeminen. Asioiden käsittäminen, niistä puhuminen ja perspektiivin ottaminen auttaa asiaa tai ainutlaatuista tilannetta näyttäytymään monella eri tavalla.

Dialogin päämääränä on pyrkimys metakognitioon eli itsereflektioon, jonka tarkoituksena on käynnistää läpi elämän jatkuva ymmärtämiseen tähtäävä pohdinta siitä, mitä on tapahtunut, tapahtuu tai on tapahtumassa ja miten se vaikuttaa aikomuksiin ja päämääriin. Itsereflektio edellyttää myös palautteelle altistumista ja kritiikin hyödyntämistä, jonka avulla ihminen oppii näkemään itsensä ulkopuolisin silmin ja huomaamaan, minkä tulisi muuttua ja miten muutoksen voisi toteuttaa. Kyky katsoa elämäntilanteita ja eteen tulevia asioita eri näkökulmista, ikään kuin uudessa valossa, eri puolilta, kulmilta tai kanteilta, on merkki henkisen joustavuuden kehittymisestä. Usein siihen liittyy myös huumorin lisääntyminen ja kyky olla suhtautumatta itseen liian vakavasti.

Näkökulman vaihtamisen taitoa voidaan määritellä eri tieteenaloista tai –suuntauksista käsin. Postmodernin psykologian piirissä moninäkökulmaisuus on keskeinen lähtökohta, samoin psykoterapian eri suuntauksissa sekä kognitiivisessa ja ratkaisukeskeisessä coaching – ja valmennustyössä, ja siitä käytetään usein termiä reframing, uudelleenmäärittely, uudelleenkehystäminen tai toisin käsittäminen.  Taustalla on kognitiivinen kehysteoria, jonka perusajatus on se, etteivät asiat ole itsessään hyviä tai huonoja, vaan kyse on niiden välisistä suhteista ja kontekstista, josta asiaa tarkastellaan. Ihmisellä on taipumus nähdä ja havainnoida aktiivisesti omasta elämänhistoriasta, mielenmalleista (skeemoista) ja perususkomuksista, sekä elämäntilanteesta käsin asioita, joita ymmärtää - ja se usein kapeuttaa ja rajoittaa näkökulmia. Positiivisia tulkintoja voi tehdä vain niistä asioista, joita huomaa.

Ytimekkäästi näkökulman vaihtamisella käytännön tekniikkana ja -taitona tarkoitetaan sitä, että asiakastyössä asiakkaan negatiiviseen kuvaan asioista tarjotaan aktiivisesti mahdollisuuksia katsoa asioita usealta suunnalta, eri sanoin ja käsittein korostaen kaiken aikaa kunnioittavasti asiakkaan kyvykkyyttä. Se tapahtuu yhteisen tasavertaisen kielellisen vuorovaikutuksen kentässä, missä kysymysten avulla rohkaistaan asiakasta itsenäiseen ajatteluun ja omien johtopäätösten tekemiseen, mikä edesauttaa oivallusten syntymistä ja itseymmärryksen kasvua. Auttaja on mukana asiakkaan vaihtoehtojen kartoittamisessa ja tutkimisessa, mutta keskeistä on sietää hiljaisuutta ja pidättäytyä neuvomasta ja esittämästä omien arvojen mukaisia ehdotuksia, sillä siitä syntyy asiakkaalle kokemus, ettei ole tullut kuulluksi ja ymmärretyksi. Näkökulman vaihtamiseen kannustaminen edellyttääkin taitavien kysymysten lisäksi kuullun sanoittamisen, jäsentelyn, toteamusten ja yhteenvedon, kommenttien ja myönteisen palautteen käyttöä sekä konkreettisia harjoituksia, että tarinoiden ja metaforien hyödyntämistä.

Kuten sanottu, ihmistä ohjaa mennyt, joka on tässä hetkessä läsnä - ja esteenä, jos elämänhistoriassa syntyneitä perususkomuksia ja ennakko-oletuksia ei ole kyseenalaistanut, eikä ole tehnyt sovintoa itseä vaivaavien elämäntapahtumien kanssa. Ratkaisu- ja voimavarakeskeisessä lähestymistavassa keskustelun painopiste on kuitenkin tulevaisuudessa ja myönteiseen tulevaisuuteen vievissä ratkaisuissa ongelmiin johtaneiden syiden sijaan, mutta useimmiten ihmistä kiinnostaa se, mistä ongelma johtuu, ettei sitä ole aiheellista sivuuttaa kokonaan. On merkityksellistä miettiä tarkoin, millaisin sanoin ongelmia kuvataan ja niistä puhutaan. Tyypilliset psykologiset selitykset ovat syyllistäviä ja vikaa etsiviä, joten huomio on tärkeää suunnata sympaattisempiin ajatuskokeiluihin, selityksiin ja uudelleenmäärittelyihin, jotka eivät loukkaa ketään ja muuttavat näkökulman yhteistyötä ja vuorovaikutusta mahdollistavaksi ja luovuutta, kekseliäisyyttä ja uteliaisuutta herätteleviksi. Kun luovutaan entisistä selityksistä ja luodaan tilalle uudenlaisia, tulevat samalla myös uudenlaiset ratkaisut mahdollisiksi. Näkökulman vaihtamisen tarkoituksena ei tässä tapauksessa ole totuuden löytäminen, vaan houkutella ja inspiroida esiin sitä luovuutta, jonka avulla ratkaisut voivat löytyä. Elämän päämäärien ja arvojen pohtiminen ja niiden vaihtamisen myötä tulee elämä arvioitavaksi kokonaisuudessaan uudelleen.

Menetelmiä

Työhuoneessani on iso musta pantteri. Usein käytän näkökulman vaihtamiseen metaforaa ”kissa pöydälle” ja tarjoan asiakkaalle kuvitteellista taskulamppua, jolla valaista mustaa pantteria joka puolelta. Se synnyttää väistämättä viisautta havainnoida, nähdä ja tulkita asiaa tai tilannetta tavoilla, jotka eivät aiemmin välttämättä tulleet mieleen. Pantteri pöydällä on konkretiaa, jota ihmismieli janoaa ja samalla se etäännyttää liiallisesta asiaan liittyvästä tunnekuormasta, jolloin siitä on mahdollista turvallisesti keskustella.

Näkökulman vaihtamisen taitoa voi kehittää myös kehollisesti. Asiakas voi määritellä kolme ympyrää lattialle ja käydä niiden päällä seisomassa eläytyen vaikeaan asiaan ensin omasta näkökulmastaan, seuraavaksi toisen ihmisen näkökulmasta ja lopuksi ulkopuolisen ihmisen näkökulmasta – ja halutessaan seilata konkreettisesti näiden positioiden päällä havainnoiden kehon ja mielen tuntemuksia, intuitiota ja syntyviä ajatuksia. Ihmiset usein tulkitsevat omia ajatuksiaan, käyttäytymistään ja toisten ihmisten käyttäytymistä tavoilla, jotka ylläpitävät ongelmia. Harjoitus avaa mahdollisuuden määritellä uudelleen käyttäytymisen merkityksen, syy-seuraus -suhteet tai johtopäätökset ja tällä on usein vaikutusta asenteisiin, reaktioihin ja jopa suoraan ihmisten välisiin suhteisiin tunnetasolla. Asettuminen muuhun kuin omaan näkökulmaan, avaa kykyä empatiaan, on tehokas tuottaen suuriakin oivalluksia asioiden tilasta omasta osuudesta.   

Kehollisuuteen liittyvä harjoitus on myös ns. Kaksi tuolia –harjoitus,  jossa hyödynnetään myös NVC –mallin (non violent communication) mukaista väkivallattoman vuorovaikutuksen ja itseilmaisun harjoittelua. Harjoituksen voi tehdä joko mielikuvissa tai konkreettisesti esimerkiksi menneisyyteen liittyen näin: Toisessa tuolissa istuu sinä, joka pitää kiinni menneestä ja toisessa tuolissa päästät irti siitä osasta itseäsi, joka pitää kiinni menneestä. Mitä havaitset? Millaisia kehon tuntemuksia koet? Tunteilla on aina kehollinen vaste, joten uusien uskomusten synnyttämisessä kehon tuntemuksilla on usein keskeinen, muutokseen liittyvää uskallusta vahvistava rooli. Harjoituksen voi tehdä myös siten, että käy konkreettisesti tuoleilla istumassa ja puhumassa menneen ja nykyhetken positioista käsin henkilölle, jonka on kokenut vaikuttavan negatiivisesti itseen tai jolle haluaa keventää koettua taakkaansa. Usein tämänkaltainen itseilmaisuun tähtäävä purkautuminen rauhoittaa ja antaa uusia näkökulmia menneeseen tilanteeseen ja auttaa sopeutumaan tosiasioihin muuttaen merkityksiä ja arvoja, joita asialle, ihmiselle tai tilanteelle voi antaa. 

Millä muulla tavalla tämän tilanteen voisi kuvata? 

Näkökulman vaihtaminen voi olla myös asiasta puhumista erilaisilla sanoilla, sillä eri sanoin kuvattuna asiat näyttävät toisenlaisilta. Se voi tapahtua myös toisenlaisten käsitteiden, asiakkaan elämänpiiristä poimittujen metaforien tai kuvausten avulla, jotka väistämättä auttavat tilannetta näyttämään erilaiselta ja avaa usein uusia tapoja ajatella, tuntea ja toimia. Vaikka ongelmasta on ajan kuluessa seurannut tapahtumia, ne eivät ilmennä ihmisen olemusta tai syvempää luonnetta, vaan ihmiset antavat omia selityksiään ja tulkintojaan tapahtumille. On tärkeää, että tapa, jolla puhumme asiakkaasta ja kanssaihmisistämme on sellainen, joka korostaa vahvuuksia ja voimavaroja heikkouksien sijaan.  Jos muutamia esimerkkejä mainitakseni epäröinti ja epävarmuus käännetään ”kaikkien mahdollisuuksien tutkimiseksi”, yliherkkyys ”virittäytymiseksi, eläväksi hereillä olemiseksi päästäkseen samalle aaltopituudelle ihmisten kanssa”, esiintymisjännitykseen liittyvät ahdistus- ja/tai ylivireysoireet käännetään innostuneeksi latautumiseksi tai masennus nähdään merkkinä tehdä ”oman elämän inventaario ja ladata akkuja”, muuttuu ominaisuuteen tai tilanteeseen suhtautuminen myönteisemmäksi.

Tarinat ovat myös oiva ja hienotunteinen tapa vaihtaa näkökulmaa. Narratiivinen eli tarinoita hyödyntävä työote on asiakasta kunnioittavaa, ei syyllistävää työskentelyä, joka keskittyy sen idean ympärille, että ihminen on itse oman elämänsä asiantuntija. Työskentelyä ohjaa uteliaisuus ja halu kysyä kysymyksiä, joihin ei (vielä) ole vastauksia. Tarinan kautta ihminen tekee eron itsensä ja ongelmansa välille. “The person is not the problem, the problem is the problem.” Taustalla on ajatus ihmisellä olevan monia kykyjä, tietoja, taitoja ja uskomuksia, jotka auttavat muuttamaan ongelman ja hänen välistä suhdettaan. Tarinallisuuden hyödyntäminen näkökulman vaihtamisen apuna voi olla asiakkaan kannustamista lukemiseen antamalla lukusuosituksia, kertomalla itse tarinoita tai lukemalla pätkiä runoista tai kirjoista, elokuvan katsomista tai oman elämäntarinan kuvaamiseen kannustamista esimerkiksi seuraavin kysymyksin:

v  Millainen on tarinasi sinusta itsestäsi x- ajatuksen ja/tai ongelman kanssa tällä hetkellä?

v  Minkä tapahtumien nojalla tarinaa kerrot?

v  Millaisia sanoja, sävyjä…? Miten tarina on kehittynyt? Millaisia vaiheita havaitset?

v  Mihin suuntaan kehität tarinaasi jatkossa? Miten haluat käsikirjoittaa omaa tarinaasi?

v  Millainen tarina voimaannuttaa?

v  Miten tarinasi vaikuttaa sinuun ja toimintaasi? Perheeseen, parisuhteeseen, ystäviin, läheisiin?

Viritän usein keskustelua sekä valmennus- että terapia-asiakkaiden kanssa seuraavan TUTKI VALITUSVIRTTÄSI -harjoituksen pohjalta, jonka avulla on mahdollista vahvistaa haluttuja ajatuspolkuja ja heikentämään toisia. Harjoitusta voit halutessasi hyödyntää koronakurimuksen keskellä lisäämään selviytymisen voimavarojasi vaalimalla myönteisyyttä ja toiveikkuutta.

v  Mikä on lempivalituksesi? Mitä palaat vatvomaan kerta toisensa jälkeen?

v  Istu alas ja keskity tutkimaan tuntemuksiasi - mikä kielteinen tunne lempivalitusvirressäsi jyllää?

v  Koska tunne asuu kehossa, missä tunnet sen?

v  Minkä muutostoiveen tunne sisältää?

v  Mitä itse voit tehdä asialle?

v  Mitä toivoisit muiden tekevän?

v  Onko asiassa jotakin, jota et voi muuttaa, vaan vain hyväksyä?

Näkökulman vaihtamisen taito ja onnellisuus

Onnellisuus on tutkimusten valossa jatkuva prosessi ja elämäntapa. Oman ajatus-tunne-toimintaketjun ymmärtäminen ja jokapäiväiset tulkintamme asioista määrittävät paljolti tunnetilojamme, jonka varassa tulkitsemme maailmaa. Kyky tulkita asioita positiivisesti, odottaa ja ennakoida hyvää on näin ollen merkittävä taito.  Kirjassa Onnentaidot (Mattila & Aarnisalo 2018) tuodaan tutkimusten valossa esiin, mitkä tekijät yhdistävät erittäin onnellisia ihmisiä ja yksi keskeisimpiä taitoja oli näkökulman vaihtamisen taito. Näkökulmaa on vaihdettava silloin, kun myönteisyyttä ylläpidetään, samoin kiitollisuudentaito ja kyky anteeksiantamiseen nojaavat näkökulman vaihtamiseen. Ihmissuhteissa menestyminen ja vastoinkäymisistä selviytyminen eli resilienssi ammentavat myös voimansa näkökulmista. Kuten Marcus Aurelius on aikanaan todennut: “Elämäsi onnellisuus riippuu ajatustesi laadusta” lienee tässä valossa osuva, sillä kognitiivisen psykologian mukaan tunteet syntyvät niistä ajatuksista, jotka johtavat joko negatiivisiin tai positiivisiin tulkintoihin. Positiivista ajattelua kannattaa siis opetella, jos haluaa olla onnellinen.

Kiinnittämällä huomion sisäiseen puheeseen, voi tarjota itselleen uusia näkökulmia ja myötätuntoa. Vain tulevaisuuteen voi vaikuttaa ja se tapahtuu nykyhetken näkökulmien valinnoilla. Kun kiinnittää huomiota ajatuksiin ja asenteisiin, vähentää samalla kielteisiä tunteita ja voi ohjata toimintaa ja saada haluamiaan asioita tapahtumaan. Optimistit ja pessimistit elävät ikään kuin eri maailmoissa. Optimistit odottavat, että heille tapahtuu hyviä asioita, kun pessimistit odottavat pahinta. Se vaikuttaa väistämättä elämäntapoihin, valintoihin ja jopa eliniänodotteeseen. Kiinalainen sananlasku sanookin: “Joka huolehtii etukäteen, kärsii kahdesti.” Epäonnen ennakointi tekee ikävistä asioista alati läsnä olevia.

Toisaalta tiedämme psykologian ja filosofian teorioiden valossa myös sen, että huomion suuntaaminen pois itsestä lisää hyvinvointia ja onnellisuutta; hyvän tekemisellä on onnellistuttava vaikutus. Onnellisuutta voi lisätä myös muistelemalla menneitä hyviä tapahtumia ja muistelun avulla voi opetella keräämään vahvoja muistikuvia onnistumisten tueksi. Valokuvat toimivat hyvänä apuna tässä.

Mieli asuu kehossa, jossa fysiologiset toiminnot luovat sisäisiä tuntemuksia ja sitä kautta ajatuksia ja tunteita. Vastaavasti ajatusten ja tunteiden avulla on mahdollista säädellä kehon tuntemuksia. Itsensä hyvin tunteva, kehittynyt mieli kykenee itsesäätelyyn ja joustavuuteen eli mitä enemmän opiskelee mielen ja kehon yhteistoimintaa, sitä enemmän voi ymmärtää mistä niiden välisissä yhteyksissä on kysymys.

Levännyt mieli toimii hyvin ja pysyy myönteisenä ja toiveikkaana edistäen onnellisuuden elämäntapaa. Se vaikuttaa myös suoraan hermoston aktivaatioon, johon pystyy vaikuttamaan hengittämällä. Tieto hengityksen yhteydestä hermoston säätelyyn on yksi tärkeimmistä mielen tasapainon ja myönteisyyden kehittämiseen liittyvistä voimavaroista. Elämä hengittää lävitsemme joka hetki, joten antaudu luottaen sen varaan. Tee elämästäsi seikkailu. Elämä on juuri niin hauskaa, innostavaa ja nautittavaa, kun siitä teet. . Kuten Tove Jansson sanoo: ”Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan ne vastaan”. Nauti näkökulmien elähdyttävästä voimasta!

Hiihtoloman kynnyksellä tämän sinulle kirjoitti,

<3:lla Katja