Traumatietoinen työskentelyote osaksi ammatticoachin/valmentajan osaamispääomaa

 

Traumatietoisuus on yksi termi käsitteistön viidakossa. Traumakentällä puhutaan traumatietoisuuden lisäksi traumainformoidusta työotteesta ja traumasensitiivisyydestä. Traumatietoinen työote on vankalla tutkimustiedolla perusteltavissa oleva toimintamalli, ajattelutapa ja näkökulma. Se voidaan kiteyttää asennemuutokseen, jossa siirrymme vuorovaikutuksessamme tiedon lisääntymisen avulla asenteesta ”Mikä tässä ihmisessä on vikana” asenteeseen ”Mitä tälle ihmiselle on tapahtunut”. Jo sillä, että pysähdymme aktiivisesti kysymään ja kuulemaan ja hyväksymään toisen kokemusta, on kokonaisvaltaisesti eheyttävä vaikutus. Selittämätön ja pelottava saa hahmon ja sanat traumatietoisessa työotteessa.

Mitä traumat ovat?  

Trauma on universaali ilmiö, sillä jokainen meistä saa elämässään tunnehaavoja ja kokee niihin liittyvää kipua ja kärsimystä. Traumalla tarkoitetaan sietokyvyn ylittänyttä järkyttävää kokemusta tai pitkään jatkuneen, vakavan vaille jäämisen seurausta, joka on jättänyt yksilöön psyykkisen jäljen. Trauma tuntuu mielessä, mutta asuu kehossa. Trauma ei näin ollen ole vain tapahtuma menneisyydestä tai vuorovaikutuksellisessa suhteessa koettu vaille jääminen, vaan se on myös tapahtuneen aiheuttama kokemuksellinen jälki. Mieli, keho, aivot, hermosto ja koko elämä voivat muuttua haitallisten kokemusten seurauksena.

Traumalla on monet kasvot ja se piiloutuu herkästi kantajaltaan. Lapsuuden traumaattiset kokemukset ja kiintymyssuhdevauriot ovat Suomen suurin terveyden, kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja oppimisen uhka. Meillä on massoittain kiintymyssuhdetraumoista kärsiviä ihmisiä, jotka ovat jääneet vaille ehdotonta rakkautta eli nähdyksi, kuulluksi, rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemista omana itsenään. He ovat usein myös altistuneet näiden lieveilmiöille, kuten kärsimään kasvattajien työnarkomaniasta, mielenterveyden haasteista, päihteiden liikakäytön seurauksista ja väkivallasta tai sen uhasta. Tämän kaltainen tunnetason vaille jääminen ja turvattomuuden kokemus aiheuttaa traumaattista stressiä eli sympaattisen hermoston toistuvaa tai kroonista aktivoitumista tai toisen keskeisen elimistön puolustusjärjestelmän HPA-akselin (hypotalamus-aivolisäke - lisämunuaiskuori) yliaktivaation, minkä on todettu vaikuttavan useiden fyysisten ja psyykkisten sairauksien taustalla.  

Tutkimuksista tiedämme, että noin kaksi kolmasosaa lapsista kokee trauman ennen 16. ikävuottaan. Kolmasosa trauman kokeneista puolestaan kärsii posttraumaattisesta stressihäiriöstä (PTSD) ja vaikeimmillaan trauma kompisoituu (CPTSD). Trauman tuoma kärsimys on osa elämää, jonka tyypillisiä seurauksia ovat eri asteisesti turvallisuuden tunteeseen, tunteiden säätelyyn, itsetuntoon ja ihmissuhteisiin liittyvät pulmat sekä välttelevä ja vihamielinen suhtautuminen kehoon. Tyypillisiä traumatisoitumisen oireita puolestaan voivat olla esimerkiksi takaumat, painajaiset, jatkuvat mieleen tunkeutuvat muistikuvat, dissosiaatio eli tilanteesta “katoaminen”, traumatapahtumaa muistuttavien tilanteiden välttely sekä vireystilan säätelyn ongelmat.

Traumat vaikuttavat identiteettiin ja maailmankuvaan. He voivat estää onnellisuuden ja hyvinvoinnin. Ne voivat vaikuttaa koulutustasoon ja urakehitykseen. Ne voivat tuhota parisuhteen ja eristää ja syrjäyttää tavanomaisesta elämästä. Traumat voivat myös pakottaa ylisuorittamiseen ja täydellisyyden tavoitteluun. Traumatisoitunut ihminen tuntee usein ulkopuolisuutta ja kokee olevansa outoine oireineen kehonsa vanki ja tunteidensa armoilla. Hän katkaisee yhteytensä kehoon ja turruttaa tunteensa. Hermoston toiminnan häiriöt ja henkinen kärsimys eivät ole mielen sairautta, mutta ne ovat valitettavasti monen ongelman taustalla. Toistuva uupuminen, (korkean toimintakyvyn) masennus, ahdistus, unettomuus, riippuvuudet, syömishäiriöt, pelkotilat ja persoonallisuushäiriöt voivat kätkeä traumataustan.

Näiden ilmiöiden ymmärtäminen on olennaista, jos haluamme ymmärtää traumaattisen stressin juuria ja sen fysiologisia, psykologisia ja sosiaalisia seurauksia. On hyvä ymmärtää myös, ettei kaikki selity traumatisoitumisella, eikä kaikkien elämän vaikeuksien syynä ole traumatausta. Ihmiset kokevat tilanteet aina yksilöllisesti, eikä traumatisoituminen noudata mitään tiettyä kaavaa tai sääntöjä. Kaikki eivät traumatisoidu hurjistakaan tapahtumista, ja ihmiset voivat reagoida samoihin tapahtumiin hyvin eri tavoin. Tästä syystä on tärkeä tiedostaa, että kaikki samaa kokeneet eivät ole traumatisoituneita ja traumatisoitumisen aste voi vaihdella. Ihmisissä on paljon myös luontaista toipumispotentiaalia vaikeistakin kokemuksista joko omin- tai turvaverkkojen voimin. Toivon näköalat ovat tärkeitä.

Mitä traumatietoisuus on käytännössä?

Traumatietoisuus on yksi termi käsitteistön viidakossa. Traumakentällä puhutaan traumatietoisuuden lisäksi traumainformoidusta työotteesta ja traumasensitiivisyydestä. Traumatietoinen työote on vankalla tutkimustiedolla perusteltavissa oleva toimintamalli, ajattelutapa ja näkökulma. Se voidaan kiteyttää asennemuutokseen, jossa siirrymme vuorovaikutuksessamme tiedon lisääntymisen avulla asenteesta ”Mikä tässä ihmisessä on vikana” asenteeseen ”Mitä tälle ihmiselle on tapahtunut”. Jo sillä, että pysähdymme aktiivisesti kysymään ja kuulemaan ja hyväksymään toisen kokemusta, on kokonaisvaltaisesti eheyttävä vaikutus. Selittämätön ja pelottava saa hahmon ja sanat traumatietoisessa työotteessa.

Coaching- ja valmennustaitojen koulutuksen yhteydessä traumatietoisuus on jäsennetty yksinkertaisesti ja käytännönläheisesti. Traumatietoisuus on:

•            Ymmärrystä traumojen luokittelusta (I ja II-tyypin traumat ja kiintymyssuhde/kehitykselliset traumat) ja traumatisoitumisen syntymekanismeista.

a.       ASD, PTSD, CPTSD

•              Kiintymyssuhdeteorian (Bowlby) keskeisten asioiden hallitsemista. Syvimmät haavat saadaan ihmissuhteissa ja niistä kaikkein kivuliaimmat varhaisessa lapsuudessa. Tapa millä meidät on kohdattu ja hoivattu, vaikuttaa kauaskantoisesti koko elämään.   
•          Ymmärrystä traumatisoitumisen vaikutuksista ihmisen neurobiologialle eli hermoston toiminnalle. (Polyvagaaliteoria) Hoivaajien aiheuttamat pitkäaikaiset traumakokemukset ovat erityisen haitallisia, koska he haittaavat psykofyysisen säätelykyvyn kehittymistä.
•            Ymmärrystä tunteisiin (tunteiden tunnistaminen, nimeäminen, läpieläminen, tunne-tarve kytkös, tunteiden säätely), kognitioihin (ajattelu, muisti, oppiminen) ja kehoon liittyvistä traumaoireista ja kehotietoisuustekniikoista.
•       Yksilön ongelmallisten käyttäytymismallien ymmärtämistä opituiksi, epätoivoisiksi selviytymiskeinoiksi ja -strategioiksi. Tärkeintä on ymmärtää, että ihmisen käyttäytymisessä on lopulta aika vähän patologista – yleensä lähes kaikki oireet tai haitallinen käyttäytyminen, juontaa johonkin tilanteeseen, jolloin käytöksestä on ollut hyötyä selviytymisessä. Traumareaktiot ovat aina selviytymisen palveluksessa.
•                  Psykoedukaation antamisen oikea-aikaista, sensitiivistä hallitsemista. Tiedolla on merkittävä rooli traumatisoitumisen vaikutusten ymmärtämisessä.

•              Oman kiintymyssuhde- ja traumahistorian läpikäymistä. Coachin/valmentajan oma ymmärrys traumoista ja niiden vaikutuksista sekä traumatisoitumiseen liittyvistä ristiriitaisista tunteista on edellytys tunneyhteyden syntymiselle ja turvalliselle, kunnioittavalle kohtaamiselle.
•             Työskentelysuhteen merkityksen ymmärtämistä traumatisoituneen tarpeiden näkökulmasta. Traumat loukkaavat fyysistä, emotionaalista ja sosiaalista turvallisuuden tunnetta, joka vaikuttaa siihen, että traumatisoitunut etsii jatkuvasti ympäristöstään vaaroja. Erityisen tärkeää on turvallisuuden tunteen aktiivinen luominen, läsnäolo, luotettavuus, rauha, vastavuoroisuus ja rutiinit.

Traumatietoisen työotteen keskiössä on ymmärrys traumatisoivien tapahtumien vaikutuksesta myöhemmän elämän hankaluuksille ja samalla myös toipumisen, minäpystyvyyden ja voimaantumisen mahdollistuminen sopivalla tuella. Usein suurin haaste traumatisoituneen ihmisen kohtaamistilanteessa on läsnä olevan, myötätuntoisen kuuntelemisen puute ja sen myötä traumatisoitumisen tunnistaminen Se on inhimillistä, sillä toisen ihmisen vaikeat kokemukset voivat nostaa pintaan myös ammattiauttajan traumat, pelot ja surut.

Traumatietoisella työotteella pyritään tekemään näkyväksi se, että traumat koskettavat myös ihmistyön ammattilaisia. Kun työskennellään kärsimystä kokeneiden ihmisten kanssa, myös ammattilaiset joutuvat trauman vaikutusten kanssa tekemisiin ja altistuvat sijaistraumatisoitumiselle. Traumatietoinen työote pyrkii vahvistamaan auttajan hyvinvointia asiakkaan hyvinvoinnin rinnalla. Siksi on todella tärkeää tunnistaa ja tiedostaa oma historiansa riittävällä tasolla. Tavoitteena on niin myötätuntoinen lähestymistapa asiakkaaseen, kuin työntekijän itsemyötätuntoinen suhtautuminen itseensä. Näin vältetään uupumisen lisäksi yliauttaminen, joka voi itsessään olla työntekijän oma aktivoitunut traumareaktio.

On mahdotonta ymmärtää toisen ihmisen kärsimystä täysin. Mutta voimme kunnioittaa sitä tunnustamalla se etäisyys, joka aina säilyy suhteessa toisen kokemuksiin. Siinä missä empatia aktivoi omat hankalat kokemukset kärsimyksineen, myötätunto tarjoaa mahdollisuuden suuntautua toisen ihmisen kokemuksiin tavalla, joka mahdollistaa tunnekokemuksen jakamisen ilman toisen ”maailmaan” menemistä. Jokainen kohtaaminen voi olla uuden matkan alku, jolla kurotamme kohti ja toimimme tavalla, joka tukee myötätuntoa ja molemminpuolista mielen ja kehon rauhaa.

Traumatietoisella työskentelyllä tavoitellaan arjen vakauttamista ja voimaantumista

Pitkään coaching-alalla työskennelleenä ja coaching- ja valmennustaitoja opettavana tiedän, että valmennuksesta haetaan paljon apua traumaoireisiin. Traumatietoisuudella voimme tunnistaa ja auttaa tehokkaammin heitä, jotka ovat vuosikausia kärsineet tietämättään traumaoireista ja erityisesti heitä, jotka ovat jo menettämässä toivon toipumisesta. Traumatietoisuudella tuen oikea-aikainen tarjoaminen voi olla mahdollista. Ammatticoachin onkin eettistä kyetä tunnistamaan ja kohtaamaan traumoihin liittyviä tilanteita sensitiivisesti, jotta coaching-prosessi voi ennen kaikkea olla turvallinen, mutta myös vaikuttava, sillä trauma vaikeuttaa henkilön kykyä käsitellä ja hyötyä prosessista.

Traumatietoinen työote on coaching- ja valmennustyön ammattilaiselle luonteva ja arvokas, syväluotaava lisä. Coaching- ja valmennustaitojen koulutuksessa opiskelijat oppivat työskentelynsä pohjaksi ratkaisukeskeisen coaching- ja valmennusmenetelmän ja osaavat käyttää sitä tutkivassa dialogissa erilaisten harjoitusten kanssa. Lisäksi he opiskelevat suuren määrän psykologista käyttötietoa ihmismielen toiminnasta ja persoonallisuuden rakentumisesta ja saavat monenlaisia teoreettisia malleja ja käytännön sovelluksia työskentelynsä tueksi. Koulutuksessa painottuvat erityisesti tunteet ja tunnetaidot, ajattelun taidot sekä toiminnan ohjaamiseen liittyvät taidot.

Traumatietoinen työskentely coachging- ja valmennusalan ammattilaisilla ei ole traumojen hoitamista, vaan traumojen vaikutusten ymmärtämistä yksilön psyykkiseen kehitykseen, hyvinvointiin ja kykyyn käsitellä tunteita ja hallita stressiä mielen ja kehon tasolla. Traumatietoinen työskentely mahdollistuu tutkivalla otteella turvallisessa yhteistyösuhteessa tukemalla voimaantumista sekä tunnetaitojen ja vireystilan säätelyn oppimista. Vakavia traumakokemuksia ei lähdetä arjen työskentelyssä syvällisemmin avaamaan, vaan se tapahtuu terapiassa ja vasta yksilön vakauduttua riittävästi. Sen sijaan kiintymyssuhteissa tapahtuneita emotionaalisia vaille jäämisiä ammattitaitoinen coach/valmentaja voi kartoittaa ja tarjota osaamistaan niiden vaikutusten ymmärtämiseksi ja uudenlaisten ajatus-, tunne- ja toimintamallien opettelemiseksi.

Traumatietoinen työskentely perustuu teoreettiseen malliin arjen vakauttamisesta ja voimaannuttamisesta. Vakauttamisen sisäistämiseksi ammatticoachin/valmentajan tulee ymmärtää sekä sisäisen, että ulkoisen turvallisuuden tunteen luomisen merkitys. Tunteiden- ja vireystilan säätelykeinojen opettelu auttaa luomaan psyykkistä ja fyysistä turvaa ja minäpystyvyyttä ja voimavarojen löytyminen puolestaan luo toivoa ja elämänhalua. Mentalisaatio- eli mielellistämiskyvyn kehittyminen lisää ymmärrystä vuorovaikutussuhteisiin ja auttaa hahmottamaan omaa reagointia ja tulkintaa avaten mahdollisuutta ymmärtää sekä omaa, että toisen mieltä. Keskeinen mielten ymmärtämistä lisäävä kysymys hankalassa tilanteessa sekä opiskelijalle, että asiakkaalle on ”Mitä minussa tapahtuu nyt”?

Ammatticoachin/valmentajan tulee tunnistaa myös oman osaamisensa rajat ja kyetä moniammatilliseen yhteistyöhön kannustaen ja luoden mahdollisia polkuja kohti terapiaa. Koska asiakkaan asiat pahimmillaan voivat nostaa pintaan ammattiauttajan omia vaikeita kokemuksia, coachin/valmentajan vastuulla on myös hänen oman kuormituksensa purku. Lue lisää: https://katjavainikainen.blogspot.com/2020/05/apua-auttajalle-kuinka-pidat-ylla-omaa.html

Tervetuloa opiskelemaan traumatietoisella työotteella täydennettyä Coaching- ja valmennustaitojen koulutusta ( 20 op). Lue lisää ja ilmoittaudu täältä:

https://lapinkesayliopisto.fi/kurssit-ja-koulutukset/coaching-ja-valmennustaitojen-peruskoulutus-20-op/