Kohtaamisia hyvinvoinnin äärellä - Kohtuuttomaksi korotettu elämän päämäärä: Minä vol. II

Dalai Lama: ”Rakkaus, myötätunto ja toisista välittäminen ovat aitoja onnellisuuden lähteitä. Kun elämässä on näitä runsaasti, edes kaikkein ikävimmät tilanteet eivät järkytä sinua. Viisaat ihmiset ajattelevat toisia ja auttavat heitä parhaansa mukaan ja seurauksena on onnea. Kun osoitat toisille ystävällisyyttä, mielesi ja sydämesi avautuvat rauhalle.”

Uusi vuosikymmen aluillaan – tammikuu lopuillaan; lisääntyvä valo kutsuu tarkastelemaan vuodenvaihteen inventaarion tuotoksia käytännössä.  Kun katsot täyttymässä olevaa kalenteriasi, innostaako näkymä nauttimaan elämästä? Edistävätkö merkinnät hyvinvointiasi, vastaako arki arvojasi? Arvot kun ovat vain sanahelinää, mikäli ne eivät näy käytännön tekoina, ajan- ja rahan käytössä – priorisointeina kalenterissa. Mikä on hyvää, minkä jätät taaksesi? Mitä uskallat? Mitä jaksat ja mitä ehdit? Minkä aika juuri sinun elämässäsi on nyt? 

Siinäpä kysymyksiä; hyvinvointi kun ei ole suoritettavissa. Hyvinvoinnin ihmeen alkaa ymmärtää vasta siinä vaiheessa, kun erottaa osaset, joista se koostuu. Tiedän, että moni meistä ihmismielen kanssa työskentelevistä on havainnut koetun hyvinvoinnin jakautuvan epätasaisesti ja olevan suorituskeskeistä. Ajasta tai resursseista on pulaa - tiedosta, taidoista, toivosta, rahasta - tai hyväosainen ihminen kadottaa itsensä kloonautumalla somen superihmisiin. Ulospäin näkyvästä, näytösluontoisesta hyvinvoinnista ja kuoren kiillottamisesta on tehty kilpailuvaltti, mihin ihmisarvo on ripustettu. Täydellisyyden tavoittelulla moni sabotoi oman hyvinvointinsa ja vasta supersuorittamisen uuvuttamana havahtuu todellisuuteen. Tavoite minästä vol. II, on korotettu kohtuuttomaksi elämän päämääräksi. Oma syvin minä tunteineen ja tarpeineen jää suvantoon, kun ihminen laukkaa kiihtyvällä tahdilla uraradalla, jotta kukaan ei pääsisi ohi, kun pelko toisten onnellisemmalta näyttävästä urakehityksestä on kestämätön – tai läkähdyttää itsensä sitoessaan hyvinvointinsa kellon kanssa kontrolloituun elämisen tapaan. 

Some antaa kuvan, että hyvinvointi vaatii itsekuria, nautinnoista luopumista ja vastuuttaa jokaisen olevan oman onnensa seppä. Toisaalta opetetaan myös hidastamaan, hellittämään ja seuraamaan sydäntä. Asiassa on kaksi puolta; hyvinvointi vaatii arvovalintoja ja päätöstä elää itsensä myötäisesti, mutta toisia unohtamatta tai heitä kopioimatta. Itseä arvostaen, armahtaen ja sallien – ja viisaasti vaatien. On lahja itselle asettaa omaa hyvinvointia tukevia tavoitteita ja ottaa askeleita sitä kohti. 

Kuka päättää, mikä on ”oikeaa” hyvinvointia ja miten se saavutetaan? 

Hyvinvoinnin ympärillä pyörii monenlaista bisnestä – hyvässä tarkoituksessa. On hienoa, että ihmiset haluavat auttaa toisia voimaan hyvin; viisaat ihmiset ajattelevat toisia ja auttavat heitä parhaansa mukaan ja seurauksena on onnea, kuten Dalai Lama sanoo. Tarjolla on tutkittua tietoa, kokemustietoa ja suuri joukko oman elämänsä sankareita, jotka pyrkivät inspiroimaan muita kertomalla omista onnistumisistaan. Tieto on sirpaloitunutta, tutkimustulokset välillä ristiriitaisia ja mediassa käydään loputonta taistoa siitä, kuka on oikeassa. Oletko mieluummin onnellinen ja hyvinvoiva vai oikeassa? Tiede antaa suuntaviivat ja sen avulla ymmärrämme ihmismielen ja -kehon toimintaa, mutta kenenkään kokemusta ei kuitenkaan kukaan voi pois ottaa; omaa kokemusta ei voi myöskään tarjota totuutena toisille. 

Elämää voi optimoida itsetuntemuksesta käsin, sillä henkilökohtainen hyvinvointi on joukko tietoa ja taitoja ymmärtää hyvinvoinnin kokonaisvaltaisuus, tilannesidonnaisuus ja haavoittuvuus. Koska hyvinvointi on jokaiselle omanlaisensa ja vain ihminen itse voi määrittää sen tason, hyvinvoinnin taitojen kannalta olennaista on esittää itselle kysymyksiä: Kuka minä olen, paljaana ja raakana, kun kaikki turha riisutaan pois? Mitä tunnen nyt? Mitä tarvitsen ja toivon itselleni? Millaisia inhimillisiä tavoitteita asetan, jotta hyvinvointi voi olla mahdollista – arjessa, työssä ja vapaa-ajalla? Entä mitä jätän tekemättä? 

”Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ei ole itsekästä. Tyhjästä astiasta ei voi ammentaa muille”,

toteaa Eleanor Brown. Ajatus on psykologisesta näkökulmasta tuttu – laita happinaamari ensin omille kasvoille ja vasta sen jälkeen auta muita. Hyvinvointi ei kuitenkaan lisäänny eikä onnellisuus kasva vain optimistisista ajatuksista, itsensä ympärillä pyörimisestä eikä liian korkeista tavoitteista. Täydellisen elämän tavoittelu on kaukana henkisestä tasapainosta, sillä se edellyttää tietoisia silmää palvovia valintoja ja harkittuja, ehkä ulkokohtaisiakin ratkaisuja. Hyvinvointiin liittyvillä asioilla on oma luontainen kulkunsa, jota ei voi pakottaa, päättää, säätää tai määrätä loputtomasti. Kun Niken slogan, Just do it! – on kohonnut mantraksi nopean ja suorittavan elämäntavan palvojille, sitä vastoin tarkoituksenmukainen elämä on kukoistamista itseä ja toisia varten sillä intensiteetillä, mitä kulloisessakin elämänvaiheessa hyvinvointiin tarvitaan. 

Mutta mitä tehdä, jos ystävät ympärillä tuntuvat pissaavan vihreää teetä, treenaavat ahkerasti tavalla, johon sinä et pysty, sosiaalinen elämä kukoistaa, some täyttyy lomakuvista ja he etenevät elämässään tai näyttävät pysyvän tyynenä aina ja ikuisesti? Älä kohota heitä itsesi yläpuolelle. Pysy omassa voimassasi ja oman hyvinvointisi äärellä. Älä myöskään provosoidu; se mikä sopii toiselle, ei välttämättä ole sinun tiesi. Opettele myös tunnistamaan kateutesi ja valjastamaan se voimavaraksesi; mitä sellaista tuo toinen ihminen on saavuttanut, jota sinäkin haluaisit elämääsi? Opettele erottamaan toisistaan kontrolli ja viisas vaativuus sekä hyvinvointia tuottavien tavoitteiden asettaminen ja niitä tukevat rutiinit pitkällä tähtäimellä.

Missä on päämääräsi?

Oman elämäntavan takana seisominen ja henkilökohtaisen, ainutlaatuisen hyvinvoinnin kokemuksen vaaliminen vaatii rohkeutta, mutta oman totuuden kokemukseen ei liity toisten ihmisten vakuuttelu, julistaminen eikä sen miettiminen, mitä muut ajattelevat. Oma totuus vaatii kuitenkin rajanvetoja ja ilmaisua; kun jokin sisälläsi tai tavoissasi muuttuu, myös jotain ympäristössäsi muuttuu. Toisten ihmisten ajatuksista tai mielipiteistä ei ole sinulle välttämättä mitään apua, omien ajatustesi ja asenteesi johtamisesta sen sijaan on. Kun elät oma hyvinvointi edelläsi, huomaat, että toisten ihmisten ajatukset ovat olemassa vain tietyissä rakenteissa ja nuo rakenteet olet ehkä jättämässä taaksesi. Se miten kohtelet itseäsi nyt ja miten sitoutuneena toimit päämääriesi eteen, määrittelee pitkälle hyvinvointiasi tulevaisuudessa. Mieti ovatko päämääräsi sinnikkyytesi arvoisia? 

Kohtaa itsesi samoin kuin kohtaat toiset

Jos olet alamaissa, väsynyt tai voit huonosti olet varmasti kuullut kysyttävän: mitä sanoisit tässä tilanteessa parhaalle ystävällesi, jos hänellä olisi yhtä huono päivä? Usein on helpompaa antaa myötätuntoa ja armoa toiselle kuin itselleen. Entä miten ystäväsi myötätuntoinen, hyväksyvä ja tuomitsematon asenne ilmenisi siinä, mitä hän sanoisi sinulle? Mitä hän sanoisi niistä asioista, joiden kanssa kamppailet tällä hetkellä? Tässä kohtaa haluan vielä palata Dalai Laman ajatuksiin ihmisen onnellisuudesta, jonka ajatuksissani nivon hyvinvointiin: ”Rakkaus, myötätunto ja toisista välittäminen ovat aitoja onnellisuuden lähteitä. Ihmisiä opetetaan auttamaan ja kohtamaan toisia ihmisiä tiettyjä peruspsykologisia taitoja käyttäen (ja kyllä, näitä minäkin opetan), mutta mitä jos liitetään nämä taidot omaan hyvinvointiin ja katsotaan asiaa myös siitä näkökulmasta, kuinka kohtaat itsesi?

Ihmisten johtaminen, auttaminen, opettaminen ja kanssakulkeminen tapahtuvat hyvin pienissä kohtaamisissa. Voidaan puhua jopa hetken johtamisesta, sillä yhteyden luomiseen tai sen menettämiseen menee vain muutama sekunti. Koska jokaisella ihmisellä on sisäsyntyinen tarve tulla kuulluksi, nähdyksi – arvostetuksi ja rakastetuksi sellaisena kuin on, kyse on oman ajattelun johtamisen lisäksi energian ja huomion johtamisesta suhteessa itseen ja toiseen ihmiseen. Mutta mitä tämä kaikki edellyttää? Itsetuntemusta. Jatkuvaa reflektiota omista ajatuksista, tunteista ja toiminnan impulsseista. Mitä minussa herää, kun kohtaan sinut. Myös somessa.

Kun on kyse hyvinvoinnista, perustana pohjalla itsetuntemuksen lisäksi ovat aina tunteet ja tarpeet. Keho on sielun koti, siihen ihmisellä on elämänmittainen suhde. Hoidatko vai ruoskitko sitä? Omien tunteiden ja tarpeiden kohtaaminen armolla ja myötätunnolla luovat toivoa ja siten edistävät hyvinvoinnin yksilökohtaista kokemusta. Kyky tehdä muutoksia oman hyvinvoinnin eteen merkitsee sitä, että on valmis puntaroimaan käsityksensä itsestään ja tavoistaan. Vaatii erityistä rohkeutta olla oma tavallinen itsensä ja tunnustaa epätäydellisyytensä maailmassa, jossa kovin helposti kopioituu lähellä olevien kanssa.

Mitä jos miettisitkin, mitä sinussa herää, kun kohtaat itsesi? Mitä tunnet, kun katsot ja näet itsesi lempein silmin, kuulet mitä mielesi ja kehosi tarvitsevat tänään ja päätät hyväksyä omat tarpeesi juuri sellaisina kuin ne ovat? Mitä, jos annatkin huomioita itsellesi ja käytät olemassa olevan energian itseesi?

Armollisuus on suorittamisen vastakohta. Jos et anna armoa itsellesi, lähetät tietämättäsi samanlaisia signaaleja kanssaihmisillesi ikään kuin olisit se, jonka kädessä armahdus on; vaativuudessaan armottoman puolison, ystävän tai työtoverin seuraan harva hakeutuu. Tasapainoilu armollisuuden, terveen vaativuuden ja sitkeyden välillä jatkuu läpi elämän, koska elämä ei ole hallittavissa. 

Myötätuntoisen läsnäolon voima

Myötätunto on yhtä aikaa levollinen, olemisen ja yhteyden olotila sekä väkevä voima. Itsensä hyvin tuntevan, omassa voimassaan vahvan, myötätuntoisen ja läsnä olevan ihmisen tunnistaa jo kaukaa. Myötätunnon taidot voi jakaa kolmeen osaan. Ensimmäinen on empatian kokemus, toinen motivaatio toimia toisten hyväksi ja kolmas itse toiminta. Oma tulkinta tilanteesta vaikuttaa jokaiseen askeleeseen.  Myötätuntoisella ihmisellä on poikkeuksellisia taitoja ja hänestä huokuu sen kaltaista energiaa, että hänen lähelleen hakeudutaan – siinä viihtyy ja on hyvä olla. Tästä energiasta saavat myös osansa kaikki hänen vaikutuspiirissään olevat ja kohtaamisen jälkeen jää hyvä ja voimaantunut olo. Nautinto siitä, millaisena itse heijastuu hänestä. Hän osaa johtaa itseään ja tämä energia siirtyy voimavireenä kanssaihmisiin. Tunnistatko lähipiirissäsi tällaisia henkilöitä? 

Mitä jos kääntäisit vertailun ihailuksi ja miettisit, mikä tuon toisen ihmisen myötätunnossa on aidosti tavoittelemisen arvoista? Mitä jos motivoituisitkin tuntemaan myötätuntoa itseäsi kohtaan ja toimimaan itsesi hyväksi? Miltä tuntuisi jos viihtyisit yksin itsesi kanssa ja nauttisit sinuna olemisesta ilman vaatimuksia ja suoritteita? Millaisena voisit heijastua itse itsestäsi, syvimmästä olemuksestasi?

Läsnäolon taito on ihmissuhdetaitojen helmi, timantti ja kulta. Se on taitoa kunnioittaa toista siirtämällä omat ajatukset, tunteet ja aiemmat tapahtumat syrjään. Kun on taito ja halu pysähtyä kohtamaan toinen ihminen kiireettä, tässä ja nyt, syntyy helmen kaltaista olon kuulautta, timantin valovoimaa ja kullan hehkua, jota ehkä karismaksikin kutsutaan. Läsnäolo luo puitteet arvostavalle, kohottavalle kohtaamiselle, jossa syntyvä syvä yhteys luo mahdollisuuden aidolle vastavuoroisuudelle. Kunnioittava vastavuoroisuus on sitä, että tietää toisen olevan oman elämänsä asiantuntija ja uskoo toisen ihmisen kykyyn selviytyä, oppia ja edetä omassa tahdissaan. Joskus minä annan sinulle, joskus sinä minulle. 

Mitä jos katsoisitkin syvälle itseesi ja nostaisit valoon kaiken sen, mikä laittaa sinut suorittamaan tai laiminlyömään itseäsi, jotta kipeitä tunteita ei tarvitsisi tuntea tai inhimillisiä tarpeita hyväksyä? Mitä jos katsoisit pelkojasi silmästä silmään? Mitä jos hakisit apua, jotta voisit opetella toimimaan itse itsellesi peilinä? Jotta havahtuisit siihen, että on tärkeä taito pysähtyä oman kokemuksen äärelle miettimään mistä tunteet nousevat sen sijaan, että ajattelisi niiden olevan toisista ihmisistä tai olosuhteista johtuvia. Juurtuminen läsnäoloon luo toivoa.

Katse, kuunteleminen ja turvallisuuden tunne yhteyden rakentajina

Katse luo yhteyden ja avaa sillan kahden ihmisen välille. Hyväksyvä ja lempeästi kiinnostunut, utelias katse kutsuu yhteyteen ja auttaa asettumaan samalle taajuudelle. Se ei väistele vaikeitakaan asioita. Kuunteleminen mahdollistaa sen ymmärtämisen mikä on toiselle ihmiselle totta. Mikä on hänen tarinansa, miten hän katsoo maailmaa, mikä on hänelle merkityksellistä ja tärkeää – ja miksi hän kertoo siitä näin. Kuuntelemalla kuulee myös ne sanat, jotka jäävät sanomatta. Tänään minä kuuntelen sinua, on sinun vuorosi loistaa, huomenna on omani.

Mitä jos asettaisit silmillesi vaaleanpunaiset lasit, joilla katselet itseäsi kiinnostuneesti? Mitä jos samalla kysyisit itseltäsi millaista tarinaa itsestäsi kerrot? Onko se draama, marttyyrisaaga, uhritarina, komedia tai raita, joka on juuttunut paikoilleen toistamaan jotain vanhaa? Mitkä ovat ne sanat, joita kehosi huutaa, mutta sinä et kuule?

Yksi tärkeimmistä hyvinvointia ja menestystä tuottavista tunteista on psykologinen turvallisuuden

tunne, jota rakennetaan myötätunnon avulla. Turvallisuuden tunne on edellytys kaikkeen kanssakäymiseen. Myönteisen ilmapiirin ja sitä kautta positiivisten tunnekokemusten luominen auttaa ihmistä sekä asettumaan, että oppimaan. Ratkaisukeskeinen, myönteinen asenne auttaa toista oman persoonan ja kokemuksen parempaan hyödyntämiseen, hyvän elämän tavoittelemiseen metsästämällä onnistumisia ja vahvuuksia. Asenne mahdollistaa myös rohkeuden nostaa ongelmat esille ja puhua niistä ratkaisuihin johtavalla, myönteistä tulevaisuuskuvaa vahvistavalla tavalla. 

Mitä jos tunnustaisit turvan tarpeesi ja rakentaisit mieleesi turvapaikan, jonne voisit mennä sisäistä turvaa tarvitessasi? Mitä jos peittäisit itsesi viltillä, jotta rauhoittuisit ja saisit rajasi vahvistumaan? Mitä jos antaisit itsellesi luvan kokea myönteisiä tunteita itsesi äärellä ja opettelisit viihtymään itsesi kanssa? Tekisit asioita, jotka tuottavat aitoa iloa ja nostavat mielialaasi? Silloin voit oppia paljon syvimmästä itsestäsi kumpuavista vahvuuksistasi ja vahvistaa myönteistä asennetta.

Kysyjälle vastataan, kosketus tuo lohtua

Kysymys on avain toisen ihmisen ajatuksiin, tunteisiin, arvoihin ja uskomuksiin. Vahvat kysymykset tuottavat näkökulmia ja auttavat toista hakemaan vastauksia itsestään. Kysymys herättää ajatuksia, ajatukset tuottavat tunteita ja tunteet herättävät tahdonvoiman ja toimintavalmiuden. Kysymällä avaa mahdollisuuksia, löytää ratkaisuja ja vahvistaa kiitollisuutta siitä, mitä jo on. Arvostamalla toista saavuttaa aina enemmän. Arvostus kutsuu yhteistyöhön, jossa on voimaa.

Mitä jos opettelisit kysymään itseltäsi, mitä mielellesi ja kehollesi kuuluu tänään? Tunnistaisit rajoittavat uskomuksesi, miettisit arvojasi ja herättäisit siten itseäsi tukevan tahdon toimia hyvinvointisi myötäisesti? Arvostamalla itseäsi ja omaa hyvinvointiasi voit kutsua itsesi eri puolet yhteistyöhön ja solmia kestävän liiton toimia omaa hyvinvointia arvostavalla tavalla. 

Kosketus on myötätunnon ja välittämisen ele silloin, kun toisella on vaikeaa. Halaus rauhoittaa, lievittää ahdistusta ja yksinäisyyttä, edistää terveyttä laskien sykettä ja verenpainetta sekä edistää mielihyvähormonien tuotantoa. Samassa tilassa oleminen, vaikean asian äärelle yhdessä pysähtyminen koskettaa toista ihmistä myös sanattomasti ja auttaa häntä kestämään oloaan vaikeiden tunteiden tai tilanteiden kanssa. Ei ole hätää, kaikki järjestyy.

Mitä jos pyytäisit toiselta kosketusta sen sijaan, että lähtisit suorittamaan poistaaksesi vaikeat tunteet? Mitä jos koskettaisit itse itseäsi myötätuntoisesti ja lempeäsi, silittäisit itseäsi, hieroisit jalkojasi tai päänahkaasi? Entä jos koskettaisit itseäsi myös ajatuksillasi; myönteiset ajatukset ovat kuin modernin yhteiskunnan rukouksia, joiden voima piilee välillisesti niiden sisältämässä energiassa.   

Hyvän huomaaminen; ryhdy oman elämäsi cheerleaderiksi

Kannustus avaa ihmisen luovuuden ja toimii moottorin tavoin auttaen häntä eteenpäin kohti tavoitteitaan. Riemuisa palaute silloin kuin toinen on onnistunut siinä, mitä on tavoitellut, vie eteenpäin ja vahvistaa itsetuntoa. Palaute voi olla kannustavaa huomaamista, kun toinen on ottanut ohjat käsiinsä, tehnyt jonkun hienon oivalluksen tai rohjennut alkaa muuttaa omaa toimintaansa.  Jokainen pienikin askel on askel kohti jotakin uutta taitoa, tapaa toimia tai suurempaa unelmaa.

Mitä jos huomaisit kaiken sen hyvän, joka sinussa on, vaimentaisit negatiivisen sisäisen puheesi ja ryhtyisit itse itsellesi cheerleaderiksi? Huomaisit kaikki ne pienetkin askeleet, jotka olet jo ottanut? Antaisit myönteistä palautetta itsellesi siitä, että yritit? Tai kannustaisit tarmokkaasti itseäsi? Ja kirjoittaisit edistymisesi ylös, jotta muistaisit ne silloin, kun tuntuu, ettei mikään onnistu tai sisäinen vertailija tai kriitikko yrittää ottaa vallan.

Kunnioittava ja arvostava haastaminen on yksi suurimmista lahjoista, jonka toiselle voi antaa. Se tukee kasvua, kehittää ja auttaa ottamaan uusia askelia kohti sitä, mikä on arvokasta. Se ei pakota tai puske, vaan tuuppaa lempeästi eteenpäin auttaen nousemaan omille jaloilleen. Uskomaan itseen, vahvuuksiin, osaamiseen. Haastaminen auttaa ihmistä kirjoittamaan itse omaa tarinaansa, elämään omassa voimassaan.  

Your life is your story. Write well, edit often.