Sinä olet osa työ- ja tunneilmapiiriä

Usein suurin haaste muutos ja/tai kriisitilanteessa on myötätuntoisen kuuntelemisen puute. Tiedämme myös sen, että parhaiten näissä tilanteissa selviytyvät he, jotka tulevat toimeen tunnemaailmansa kanssa ja omaavat hyvät läsnäolevan kohtaamisen taidot.

Kylmä helmikuun alku poikkeuksellisen tulen arassa maailman tilanteessa. Tunteet kuumenevat – ja osalla kylmenevät ja vaipuvat säästöliekille. Niin arkea kuin työelämää on leimannut viime keväästä saakka matka kriisin vaiheesta toiseen ja nyt suunta on paluuta takaisin; jos kesä ja syksy menikin vapaammissa merkeissä, korona muuntoviruksineen on jälleen kaikkien huulilla, kirjaimellisesti. Maskit, jotka herättävät polttavia tunteita, ovat siirtyneet asusteiden kastiin ja visiirit muistuttavat metsurin kypärää. Luonto on todella vaikuttanut elämäämme ja tuonut mahtinsa käsin kosketeltavaksi.

Ihmiset ovat kautta linjan vähentäneet kontakteja ja somepostauksia, sillä harva uskaltaa kertoa enää mielipiteensä, kuvata arkeaan tai vaikuttaa; jos johonkin suuntaan kumarrat, samalla pyllistät toisaalle. Eläminen tässä hetkessä vaatii rohkeutta, sillä teit niin tai näin, se on aina väärinpäin – ja samalla asettuminen hetkeen vaatii turnauskestävyyden lisäksi mielen taitoja ja halukkuutta kääntyä sisäänpäin. Asioissa on kuitenkin lukuisia puolia; monta hyvää asiaa, positiivisuuden voimaa ja toivon viestiä jää lähettämättä, kun varoo sanojaan tai suoltaa niitä vartioimatta, linnoittautuu kotiinsa ja pelkää, ettei kesää tule. Työyhteisöissä kuohuu; kamppaillaan jatkuvan ylivirittymisen ja alivireyden ristiaallokossa, kun yksilöt pyrkivät selviytymään kukin omaa tapaansa käyttäen, eikä riittävää psyykkistä tukea ole saatavilla.

Ihmisellä on kuitenkin edelleen samat perustarpeet kuin ennenkin – ja näiden tarpeiden täyttyminen vaikuttaa hyvinvointiin. Samalla ymmärretään hyvinvoinnin ja menestyksen ytimessä oleva psykologinen tiedostaminen sekä vuorovaikutus- ja tunneosaaminen. Työssäni on näyttäytynyt vahvasti kuinka korona kriittisenä muutostilanteena on nostanut esiin asioita, joiden ratkaisemiseksi on tarvittu ulkopuolista, psykologista apua edellä mainittujen taitojen osalta. Olen saanut käydä opettamassa ja valmentamassa perustaitoja tunteista, syventyä esimiesten kanssa työelämän tunnetaitoihin, linkittää tunnetaidot käyttäytymisen tasolla vuorovaikutustaitoihin, puhua keskusteluälykkyydestä ja sosiaalisista tunteista tarpeiden taustalla. Kaikessa raadollisuudessaan matka jatkuu ja on ollut erityisen antoisa myös oman oppimisen kannalta; kosketuspinta työyhteisöihin tuottaa arvokasta tietoa myös kouluttamisen tueksi ja samalla olen asettautunut tiiviisti itse myös työnohjattavaksi omine tunteineni. On hyvä muistaa, että oma ammattitaito antaa selviytymisvälineitä, mutta ei poista sitä tosiasiaa, että ammattilainenkin on inhimillinen ihminen tunteineen päivineen. Saman etäyhteyden päässä roikun minäkin, työn ja vapaa-ajan rajat kotioloissa hämärtyvät helposti ja on osattava suojautua lähes joka suunnalta kantautuvalta tuskan kaiulta.

Ihmisen hyvinvoinnin edellytyksiä työssä on helpompi hahmottaa, kun tarkastellaan hyvinvoinnin peruslähtökohtia Abraham Maslowin jo vuonna 1943 julkaiseman psykologisen tarvehierarkia –teorian pohjalta. Tarpeiden täyttymättömyys johtaa vakaviin vaikeuksiin kaikilla niillä elämän osa-alueilla, joissa ne eivät täyty – myös työssä. Ihmisen fysiologiset perustarpeet ovat yhteydessä hengissä säilymiseen ja luovat pohjan turvallisuuden tunteen rakentumiselle. Tämän vahvan perustan päälle rakentuvat yhteenkuuluvuuden, rakkauden ja sosiaalisuuden tarpeet, joiden täytyttyä arvostuksen ja merkityksen tarpeet sekä itsensä toteuttamisen ja kehittämisen tarpeet mahdollistuvat. On päivänselvää, että fokuksen ollessa selviytymisen moodissa, muut tarpeet jäävät helposti täyttymystä vaille ja elämän merkitys keikahtaa nurin.

Nykytutkimus on jalostanut Maslowin tarvehierarkiaa palvelemaan tätä päivää ja nykyisin puhutaan paljon  psykologisesta turvallisuuden tunteesta ja mahdollisuudesta itseohjautuvuuteen, joiden katsotaan olevan edellytys niin fyysiselle kuin psyykkiselle hyvinvoinnille. Psykologinen turvallisuuden tunne on edellytys luottamuksen saavuttamiselle, oli kyseessä sitten henkilökohtainen sisäinen kokemus turvasta itsessään tai kokemus sosiaalisiin suhteisiin liittyvästä turvan kokemuksesta. Turvan kokemus, ennen kaikkea sen puute, aktivoituu tilanteissa, jotka muistuttavat jostain aiemmasta; samalla käynnistyy kiintymyssuhteisiin kytköksissä oleva puolustautumisreaktio, joka on usein automaattinen ja osin tiedostamaton. Keskiössä ovat uskomukset, tunnelukot ja muistot.

Muistot tallentuvat meihin kuvina ja ne myös muistetaan kuvina, mutta muisti ei ole mikään järjestäytynyt dokumenttien arkisto.  Myös ajattelu ja järkeily on aina kuvallista. Kuitenkin mielessä on paljon materiaalia, mikä on työntynyt tiedostamattomaan, josta se vaikuttaa elämässä usein hyvinkin ratkaisevalla tavalla. Tietoisen minän ja ainutlaatuisen persoonallisuuden kehittyessä haemme tuosta arkistosta pääsääntöisesti kaikkea sellaista, mikä tukee minäkuvaamme ja torjumme sellaisen, mikä ei sovi yhteen itse luomamme kuvan kanssa. Ihminen yrittää säilyttää kelvollisen minäkuvan turvaa ja tarpeita uhkaavassa tilanteessa ja alkaa käyttäytyä työyhteisössä tavalla, jossa muut hämmentyvät. Ihminen ei automaattisesti tunnista toimintaansa reaktioksi, koska saattaa olla täysin tietämätön ärsykkeestä, joka sen aiheuttaa. Ärsyke on usein muisto ja muistitiedostoihimme on tallennettu kolmentyyppisiä muistoja: perityt muistot, puhekykyä ja loogista ajattelua edeltävät muistot sekä traumamuistot muodostavat ärsyke/reaktioperiaatteeseen perustuvan, suojamekanismina toimivan uskomusjärjestelmän.

Todellinen muutos on usein vaikeaa ja osin jopa mahdotonta, jos ihminen ei ole halukas tutkimaan omaan käyttäytymiseen vaikuttavaa historiaansa ja sisäisyyttään, nykyhetkeä ja tulevaisuuden tavoitteitaan – ja jos työyhteisössä ei ole tätä sallivaa kulttuuria ja käsitteistöä.

Psykologisen turvan tarve on ihmisessä hyvin syvälle sisään rakentuneena ja koska se on ehdoton edellytys hyvinvoinnille, se on samalla edellytys myös työhyvinvointia rakentaville toimintatavoille ja –taidoille. Psykologinen turvallisuus on työyhteisön kivijalka, joka saa rakennusaineensa luottamuksellisesta ja hyväksyvästä ilmapiiristä. Tämä on helppo aistia; kun turvan kokemus on rakentunut vahvaksi, työyhteisössä kuunnellaan toisia ja ollaan kaikkien tarpeita kohtaan sensitiivisiä ja empaattisia. Työyhteisössä on silloin psykologista pääomaa, jolloin ymmärretään moninaisuutta ja temperamenttieroja, siellä vallitsee erilaiset tunnetilat hyväksyvä kulttuuri, keskustelu ja viestintä ovat avoimuutta ja tasavertaisuutta korostavia. Tällaisessa työyhteisössä vallitsee usein läsnäolon henki, minkä myötävaikutuksella olemisen tila on levollinen ja kokeiluja salliva. Ihmisten välillä toimivat puheviestinnän ja fyysisen viestinnän – ilmeet, eleet, myötätunnon ilmaisut – myös psykologiset, kokemukselliset kanavat. Silloin ihmisten ydinminät kohtaavat ilman pelkoja seuraamuksista ja kaikkiaan ihmisten on vaivatonta hyödyntää kollektiivista älykkyyttä ja hiljaista tietoa.

Työyhteisön kollektiivinen älykkyys on yhdistelmä vuorovaikutustaitoja, empatiaa, luovuutta, aidon ja läsnä olevan kohtaamisen taitoa, kykyä innostua yhdessä, hyödyntää ja jakaa tietoa taitavasti sekä asioiden loppuun saattamista. Kollektiivisesti älykäs, viisas ihminen kykenee ylittämään oman yksilökeskeisen näkökulmansa ja uskaltaa pysähtyä miettimään, palvelevatko omat kommentit tai ehdotukset ryhmän yhteistä tavoitetta. Tämän kaltainen itsereflektio myötävaikuttaa aidon dialogin syntymiseen, missä työntekijät tulevat aidosti nähdyiksi, kuulluiksi ja arvostetuiksi. Vahva yhteys toiseen ihmiseen ja hänen yksilöllisyyteensä säilyy, vaikka ei aina täysin tunnistaisi, mistä toinen puhuu. Yhteinen turva, kiinnostus ja yhteenkuuluvuus luovat huolenpidon ilmapiirin, jossa oppimista voi tapahtua, poisoppiminen mahdollistuu ja taidot lisääntyvät jopa intuitiivisesti.

Psykologisesti turvallisessa, kollektiivisesti älykkäässä ja itseohjautuvassa yhteisössä työntekijöille ovat selviä sekä omat henkilökohtaiset tavoitteet, että niiden suhde ryhmän tavoitteisiin. Keskeinen kysymys on itselle on: ”Mitä minä teen ryhmän eteen? Ihminen osaa ja uskaltaa kysyä myös itseltään: ”Mitä minä teen, jotta itse hyötyisin?” Tällaisessa yhteisössä osataan kysyä: mitä me teemme, jotta hän voisi hyötyä? Ja yhteinen kysymys, mitä me teemme, jotta hyötyisimme tiiminä, liimaa ihmiset yhteen ja auttaa antamaan parhaan panoksen samaan maalitauluun..

Mitä esimiehen tai verkostoa johtavan tulee tietää ihmisen perustarpeista vahvistaakseen psykologista turvaa ja kollektiivisen älykkyyden rakentumista?     

Maslowin tarvehierarkiaa mukaellen ja eritellen, ihmisellä on 7 perustarvetta. Perustarpeiden tyydyttyminen luo pohjan tärkeimmälle – psykologiselle turvallisuuden tunteelle – ja se vaikuttaa tunteisiin ja mahdollisuuteen kiinnittyä yhteisöön, ja sitä kautta käyttäytymiseen. On tärkeää olla tietoinen näistä:

•       Kiinnostus: on tärkeää saada kokemus siitä, että joku ihminen on kiinnostunut sinusta aidosti….

•       Ymmärrys: ….ja haluaa ymmärtää sinua, sinun kokemusmaailmaasi ja sitä mikä tekee sinusta ainutlaatuisesti yksilöllisen sinän….ja miksi haluat kertoa itsestäsi ja kokemusmaailmastasi näin…

•       Arvostus: ….ja arvostaa sinua sellaisena kuin olet, mitä osaat, mikä on sinulle arvokasta ja tärkeää ja mitä tavoittelet….

•       Reiluus: Tarve kokea reiluutta on vahva perustarve, jonka puutteelliseen kokemiseen voi odottaa vahvaa reagointia, sillä reiluuden tunteen taustalla on rehellisyys, avoimuus, oikeudenmukaisuus ja korkea moraali.

•       Hallinnan tunne (elämänhallinta): Ihmisellä on sisäsyntyinen tarve vaikuttaa itseä koskeviin asioihin. Psykologinen elämänhallinnan tunne syntyy yleisestä kyvykkyydestä ja siitä vapaudesta, kun tietää voivansa vaikuttaa, päättää ja määrätä oman elämän asioista edes jossain määrin.

•       Edistyminen: Tarve saada aikaiseksi ja edistyä omien asioiden suhteen on vahva pitkän aikavälin tarve. Tekemisen näkyväksi saattaminen, palaute tekemisestä ja olemisesta, kehittymisen huomaaminen motivoivat ja vievät eteenpäin.

•       Merkitys: Tarve olla osa jotain, kuulua johonkin ja nähdä oman tekemisen merkitys suhteessa kokonaisuuteen, luo puitteet elämän arvokkaaksi kokemiselle.

Jarkko Rantanen puhuu kirjassaan Johda tunneilmastoa, kuinka tarpeista kolme ensimmäistä - olla kiinnostava, olla ymmärretty ja arvostettu toisten silmissä - ovat sidoksissa toisiinsa, mutta toimivat myös toisistaan riippumatta. Merkittävää on se, että aidoimmat ja voimakkaimmat tunnetason kohtaamiset ihmisten välillä syntyvät, kun kaikki nämä kolme tarvetta täyttyy samanaikaisesti.

Kun kiinnostus, ymmärrys ja arvostus kokemuksena täydentyvät reiluudella, syntyy yhteenkuuluvuuden tunne, mikä on avain aidon sosiaalisen kontaktin luomiseen. Kun keskustelukumppanisi sanoo ääneen, miltä tuntuu, syntyy tunnetason yhteys. Psykologinen elämänallinnan tarve puolestaan on läsnä kaikessa elämässä. Kaksi viimeistä tarvetta - edistyminen ja merkitys - korostuvat pidemmällä ajanjaksolla ja ovat olennaisia työ- ja oppimismotivaation ymmärtämisessä sekä muutostilanteissa.

Sinä olet osa työ- ja tunneilmapiiriä

Muutostilanne ja/tai kriisitilanne aiheuttaa uhkaa sekä kehossa, että mielessä. Jos psykologinen turvallisuus on uhattuna, eivätkä ihmisen 7 inhimillistä perustarvetta täyty, käynnistyy myös kehoreaktioita, joiden suuruusaste on yksilön henkilöhistoriaan sidonnainen. Olemme usein tietämättömiä siitä, että käyttäytymisemme ja viestintätyylimme saattaa olla vastakkain asettava ja aiheuttaa toisten aivoissa uhkareaktion, joka vähentää yhteistyökykyä ja halukkuutta. Jos koemme hylkäämistä, uhkaa tai pelkoa – stressihormoni kortisolin määrä kehossa alkaa lisääntyä, jonka vuoksi ajattelutoiminnot hidastuvat, konfliktia aletaan vältellä, puolustautumiskäyttäytyminen vahvistuu, reaktiivisuus ja herkkyys lisääntyvät. Tulkitsemme viestin tarkoitettua negatiivisemmaksi ja tuomitsevammaksi ja muistomme aktivoituvat ja luovat uhkaa myös tulevaan käyttäytymiseen.

Kuuntelemaan pyrkivä, psykologista turvallisuutta lisäävä, ymmärtävä keskustelu puolestaan lisää mielihyvähormoni oksitosiinin erittymistä, jolloin yhteistyön, kommunikoinnin ja luottamuksen määrä kasvaa. Hyväksyvän kuuntelemisen maaginen voima syntyy siitä, kun kohdistaa täyden läsnäolonsa ja avoimen asenteensa puhujaan ja hänen sanomaansa, jolloin kuulee sanojen takana olevat ajatukset, kokemukset ja pyrkimykset. Oksitosiinin parantava vaikutus käynnistyy, kun ydinminät kohtaavat, ei pelkästään työroolit tai temperamentit. Oksitosiinin vaikutus on kuitenkin lyhytaikainen, jonka vuoksi muutostilanteessa myönteistä vuorovaikutusta tarvitaan runsaasti. Positiivinen psykologia on myös tutkimuksissaan todennut kuinka paljon enemmän tarvitsemme myönteistä kommunikaatiota vahvistamaan yhtä negaatiota ja suhdeluku on huimat 3:1 ja 6:1 riippuen siitä kuinka läheisestä suhteesta on kyse.

Hyvän työ- ja tunneilmapiirin luominen ei ole vain keskustelua, vaan siihen liittyy vahvasti myös tekeminen. Koska sinäkin olet osa työ- ja tunneilmapiiriä, voit vaikuttaa siihen mm. näin:

1. MITÄ TUOT HUONEESEEN, KUN TULET HUONEESEEN? Tunteet tarttuvat. Pohdi, mihin kaikkeen sinä haluat olla osallisena ja vaikuttaa. Millaisella äänensävyllä puhut? Oletko kohottamassa vai latistamassa?

2. HOIDA työsi hyvin – tee parhaasi käyttämällä vahvuuksiasi, se riittää. Itsesi hyvin tunteminen mahdollistaa myötätunnon ja toisten arvon näkemisen. Kohtele kaikkia ihmisiä kunnioittavasti ja arvostavasti.

3. TUKEUDU faktoihin, mutta uskalla ajatella mahdollisuuskeskeisesti ja unelmoida. Älä levitä huhuja, vaan kysy ja rakenna luottamusta. Ole itse sellainen, millaisena haluat muut nähdä.

4. OLE avoin erilaisuudelle ja erimielisyydelle. Kehitä sietokykyäsi ymmärtämällä, että eri toimintatyylin omaavat ihmiset tuovat omat vahvuutensa työyhteisöön. Kyky kyseenalaistaa on kasvun ydin.

5. TARJOA ja ota vastaan apua, tukea, myötätuntoa ja neuvoja. Siedä keskeneräisyyttä toisissa ja erityisesti itsessäsi. Se mahdollistaa tekemisen silkasta tekemisen riemusta.

6. JÄRJESTÄ aikaa keskustelulle – luo yhteyttä. Vaihda mielipiteitä, anna ja ota vastaan palautetta. Ravitse työyhteisösi aitoutta ja ihmissuhteiden syvyyttä antamalla 100 % läsnäolosi hänelle, jonka kohtaat.

7. KUNNIOITA yhteisiä pelisääntöjä ja toisen rajoja – ja piirrä itsekin omat rajasi niin, että muutkin ne huomaavat.

8. KORJAA epäkohdat, joihin voit vaikuttaa. Jos et voi vaikuttaa, kerro huolesi sille, joka voi. Loppujen kanssa voit jäädä odottelemaan, niihin ei ole aiheellista käyttää turhaan energiaa.

9. HUOMAA HYVÄ ja kerro se ääneen - älä valita pikkuasioista.

10. TOIMI TARPEIDESI MYÖTÄISESTI. HUOLEHDI aktiivisesti työstä palautumisesta myös työpäivän keskellä. Ota itsellesi aikaa hengittää ja venytellä, viedä hetkeksi huomio asioihin, jotka virkistävät ja tuottavat iloa – tämä lisää luovuuttasi ja aikaansaavuuttasi.

Iloa ja hyvinvointia työhösi toivoen,

<3 Katja