Vastaanotolla

 

Tiesitkö, että tärkeä tehtäväni vastaanottotyössäni on toimia oivalluttajana, jonka rinnalle ja lisäksi tarvitaan usein opettamista? Riippumatta siitä mistä roolista käsin teen työtäni, psykoedukaation painoarvo ihmisen muutokselle on merkittävä, sillä vain asian, jonka ymmärtää, voi muuttaa. Pitkän kokemukseni lisäksi myös tiede alleviivaa seuraavaa: muutostilanteessa asia pitää ensin ymmärtää älyllä, jotta sen voi hyväksyä tunnetasolla. Kun asian on ymmärtänyt ja hyväksynyt, siihen voi sitoutua.”

Kuulen hyvin usein toteamuksen: ”olisinpa tiennyt tämän jo aiemmin.” Niinpä.

Istun keltaisessa työtuolissani ja viistosti vastapäätä istuu nelikymppinen nainen. Olemme työskennelleet yhdessä sekä etänä, että livenä viime keväästä asti. Kun hän kuvailee oloaan, kädet liikkuvat vapautuneesti, asento on ryhdikäs, katse levollinen ja koko olemus huokuu itsevarmuutta. Muutos on melkoinen, kun vertaan häntä viime keväänä kohtaamaani ahdistuneeseen ja loputtoman suorittamisen ja kontrollin tarpeen uuvuttamaan hahmoon. Kamelin selkä oli katkennut palautumisvajeen, yöunien katoamisen, syömisen kontrolloinnin ja elämänilon sammumisen myötä. Pohjakosketus synkensi hänen mielensä ja maksimoi avun tarpeen, vaikka sisin halusi edelleen pärjätä yksin. Kun toipumisorientaatio syttyi, asioiden käsittely nopeutui. Kun hän nyt toteaa hymyillen: minä pärjään ja selviän – liikutus on molemminpuolinen.

Se, että hän jatkaa elämäänsä varmempana ei ole ansiotani, sillä minulla ei ole kykyä parantaa ketään tai muuttaa kenenkään elämää – vaikka usein juuri tuota taikasauvaa toivotaan. Minulla sen sijaan on suuri määrä tietoa ja työvälineitä mielenterveyden ja hyvinvoinnin tueksi. Toipuminen ja/tai voimaantuminen on prosessi, ei määränpää. Sitä tulisi tarkastella henkilökohtaisen kasvun, itsen hyväksymisen, joustavuuden, myönteisten ihmissuhteiden, autonomian ja resilienssin lisääntymisen kautta. Täydellistä ei ole, mutta riittävän toimivaa ja hyvää kylläkin.

Voimaantumisen prosessissa tehtäväni on luoda yhteys, kuulla sekin sanat, jotka jäävät sanomatta ja kysyä ymmärtääkseni. Ja kysyä, jotta hän oppisi ajattelun korkeinta muotoa ja luottamaan siihen, että voimavarat ovat hänessä itsessään. Tehtäväni on myös tarpeen mukaan jakaa tietoa mielen ja kehon toiminnasta, opettaa tunteiden säätelyn taitoja, tietoisuustaitoja ja hyvinvoinnin psykologiaa; kertoa mitä tutkimuksissa on saatu selville ja millaiset asiat yleisesti ottaen auttavat. Tieto luo turvaa ja toivoa, johon nojata silloin, kun omat voimat ovat vähissä. Kun tieto alkaa sisäistyä ja ihminen alkaa tuntea itseään paremmin ja saa ikään kuin käyttöohjeet itseensä, alkavat myös mielen- ja elämäntaidot lisääntyä ja kyky omaan selviytymiseen vahvistua. Sisäistäminen vaatii erilaisia harjoituksia ja jatkuvaa harjoittelua ja konkreettista sitoutumista, sillä tieto ei itsestään muutu elämää muuttaviksi taidoiksi.

En myöskään sano, mitä tulee tehdä – muutoin kuin akuutissa kriisitilanteessa, jolloin ihmisen kognitiivinen kapasiteetti ei välttämättä tue itsenäistä selviytymistä. Hahmottelen kuitenkin usein kokonaiskuvan asiakkaan tilanteesta ja tartun lempeän napakasti asioihin, jotka ovat tietojeni varassa olennaisia. Luotan jokaisen sisäiseen viisauteen ja omaan asiantuntijuuteen itsensä suhteen. Ja siihen tahtiin, jolla hänen on mahdollista edetä.

Tapani työskennellä on integratiivinen. Olen soveltavan psykologian asiantuntija ja se tarkoittaa, että olen opiskellut hurjan määrän niin psykologista tutkimustietoa, kuin erilaisia menetelmiä, jotka molemmat auttavat hyödyntämään kokonaisvaltaisesti oppimaani, kun valmennan toista kohti parempaa itsetuntemusta ja sitä kautta myönteistä muutosta.

Yksi vaikuttavimmista psykoedukatiivisista työvälineistäni on metakognitio. Metakognitiolla tarkoitetaan kykyä tulla tietoiseksi oman mielen sisällöstä; kykyä ymmärtää menneisyyden kokemuksia ja reagoimista niihin, kykyä ajatella ajatuksia, tuntea tunteita, suunnata huomiota ja päättää jättääkö asiat ennalleen vai pyrkiäkö kohti muutosta. Muutos alkaa siitä, kun suostuu kasvuun ja päättää luopua haitallisista käytösmalleista ja kokeilla uusia tapoja toimia. Pinttyneiden ajatusmallien, uskomusten ja tunnelukkojen muuttuminen puolestaan saattaa kestää pitkäänkin. Tutkimuksissa on todettu heidän, jotka saavat muutosmatkalleen apua, harjoittelevan sinnikkäämmin kuin he, jotka yrittävät sitä omin voimin. Myös kilpaurheilijoiden olen todennut olevan erityisen motivoituneita harjoitteluun.

”Muistan, kuinka istuin tuolillesi ensimmäisiä kertoja. En löytänyt itsestäni voimaa ja uskoni sinuun oli myös horjuva. Olit minulle kuin oljenkorsi valtameressä, johon tartuin – välillä hatarasti, välillä kuin hukkuen. Halusin välttämättä tietää millä metodeilla työskentelemme, sillä luottamus ja turvan tunne välillämme rakentui sen varaan, että olin jatkuvasti tietoinen mihin mikäkin pohjautuu. Kyvystäsi selittää käsitteitä ja mielen toiminnan mekanismien yksityiskohtia sekä taidostasi auttaa minua soveltamaan niitä, tuli keskeinen toipumisen ja voimaantumisen perusta.” Oppiessaan ymmärtämään mielensä toimintaa ja saadessaan työvälineitä, jotka ovat ennen kaikkea viisaan mielen taitoja, hänen psykologinen elämänhallintansa kasvoi ja psyykkinen palautumiskykynsä vahvistui. Kontrollin tarve väheni ja elämään tuli vähitellen suorittamisen sijaan nautintoja.

Työskentelyni kivijalkana on syvyyspsykologinen tieto lisättynä aimo annoksella positiivista- ja valmentavaa psykologiaa yhdistettynä ratkaisu- ja voimavarakeskeiseen prosessinomaiseen etenemiseen. Tiedot ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan elämäntaitoja sen sijaan, että ne olisivat jotain pelottavaa. Pitkä kokemukseni on tehnyt minusta ketun haistamaan mistä voi olla kyse ja käytän kysymysten lisäksi vahvasti intuitiotani. Vaikka perustapani työskennellä on valmentava, sovellan vastaanottotyössäni dialektista- ja kognitiivista käyttäytymisterapiaa, kriisi- ja traumaterapeuttisia menetelmiä ja hyväksymis- ja omistautumisterapian (HOT) sovelluksia. Yhtälailla käytän myös NLP:ta, DISC-luontaista toimintatyyliä, Enneagrammi-persoonallisuusteoriaa, Mind-body – bridgingia ja otan tarvittaessa käyttöön myös organisaatiopsykologisen, urheilupsykologisen ja yrittäjyyteen liittyvän osaamiseni.

Työskentelyotteessani katse on aina tulevassa, mutta pysähdymme myös ahdinkoa aiheuttavien juurisyiden ymmärtämiseen ja purkamiseen. Opettelemme taitoja, teemme harjoituksia ja kokeilemme asioita konkreettisesti arjessa. Pitkä koulutus- ja kokemushistoriani on tuonut mukanaan ymmärryksen, että toista ei voi saatella pidemmälle, missä on itse käynyt. Siksi olen käynyt itse läpi jokaisen harjoituksen omakohtaisesti, mitä asiakkailleni tarjoan – kuten myös muut alan eettisesti toimivat ammattilaiset. Olen myös sitoutunut omaan ammatilliseen työnohjaukseen, jotta voin lisätä ymmärrystä, purkaa työssä syntynyttä kuormaa, varmistaa työni laadun ja panostaa näin omaan työkykyyni. On tärkeää voida luottaa siihen, että asiakastilanteiden solmukohdissa myös minä saan tukea prosessin edistämiseen.

”Nyt on se hetki, kun voin harventaa tapaamisia, sillä olemme koonneet psykologista työkalupakkia, jotta voisin kokea psykologista elämänhallintaa ja tulla toimeen hankalien tunteitteni kanssa itsenäisesti jatkossa. Tiedän, että tähänhän koko valmennusprosessi pyrkii; tuottamaan riittävästi työkaluja itseni valmentamisen ja  oman kasvuni tueksi. Katja onkin sanonut, että hänen tehtävänsä on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Työkalut näyttävät hienolta pakissa, ja välillä säilön niitä siellä, vaikkei pitäisi. En ole aina viitsinyt harjoitella, vaan toivoin pelkän keskustelun auttavan, mutta toisin kävi. Nyt tiedän, että tie itseluottamuksen ja taitojen vahvistumiseen on hidas, mutta palkitseva. Vähitellen kaikesta opitusta ja oivalletusta on tullut itsestään selvä tapa toimia haastavissa tilanteissa, ja nyt olen löytänyt reitin tielle, jossa arki sujuu. Voin aloittaa rakentamaan elämästä itseni näköistä ja pysyä valitsemassani suunnassa.”

Kun tänään kertaamme sitä, mikä häntä on auttanut eniten, hän kuvaa hyötyneensä tiedon lisäksi erityisesti positiivisten tunteiden merkityksestä hyvinvointiin, uhrin ja suorittajan rooleista luomisesta sekä kaikkein konkreettisimmista työkaluista. Hän huomasi myös suosittelemani tieto- ja kaunokirjallisuuden ja vertaistukea antavat blogit merkitykselliseksi ja kuvaileekin itsestään kuoriutuneen varsinaisen lukutoukan - nyt, kun hän pystyy pysähtymään lukemisen äärelle. Kun hän katsoo taaksepäin, hän toteaa olleensa aluksi henkisesti ”hauraassa” mielentilassa, jossa tarvittiin herättelyä, kannattelua ja konkreettista toimintaa ajatusten tai tunnetyöskentelyn sijaan – ja niiden aika tuli myöhemmin.

Opetin hänelle kognitiiviseen psykologiaan perustuvan ajatus – tunne/keho - toimintamallin, jonka avulla hän opetteli tunnistamaan primaari- ja sekundaaritunteet ja omat ketjureaktionsa, jotka johtivat ahdistuskohtaukseen. Löysimme haitallisia ajatuserheitä, rajoittavia uskomuksia ja tunnesäätelyn pulmia, jotka aktivoivat haitallisen, suorittamiseen perustuvan selviytymisstrategian. Hän oli suorittamisen tuoksinassa luopunut kaikesta siitä, mikä tuotti iloa ja myönteisiä tunteita. Positiivisten tunteiden rakentaminen toiminnan kautta auttoi häntä kohtaamaan tielle tulevia haasteita. Eikä ihme, sillä niiden on todettu rakentavan psykologisia, älyllisiä, sosiaalisia ja fyysisiä voimavarojamme. Positiiviset tunteet auttavat meitä muodostamaan hyödyllisempiä tapoja sekä tekemään parempia valintoja ihmissuhteisiin ja terveyteen liittyen.

Tunteet olivat kuitenkin osa-alue, joka pelotti häntä. Hän oli tottunut torjumaan vaikeat tunteensa ja pelkäsi tunteista herääviä kehoreaktioita. Ymmärrys tunnelukoista ja tunteiden luonteesta henkilökohtaisena datana, joka on kytköksissä omaan historiaan ja kokemuksiin, auttoi häntä tarkastelemaan niitä rauhallisemmin. ”Tunnelukkoihin liittyvän tiedon avulla opin tunnistamaan itsessäni herääviä moodeja ja erityisen hyödylliseksi tässä yhteydessä koin ”kokevan minän” ja ”havainnoivan minän” kanssa työskentelyn. Se auttoi kasvattamaan tietoisuuttani ja sietokykyäni – ja edelleen kuulen korvissani Katjan toistuvasti kysymät sanat: mitä sinussa tapahtuu nyt?”

Teimme työskentelyn alkuvaiheessa myös konkreettisen kriisisuunnitelman eli listasimme asioita, joita teen järjestyksessä hankalan hetken tultua. Kriisisuunnitelman tueksi kokosimme turvalaatikon (mikä tuntui aluksi jopa lapselliselta), mihin valitsin mm. tärkeitä esineitä, valokuvia, musiikkikappaleita, makuja, voimalauseita ja kirjoja itsetyynnyttelyn tueksi. Vasta kun perustani oli vahva ja arjen toiminnot vakautettu, aloitimme haitallisten mallien työstämisen. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että hän ryhtyi aktiivisesti ja avustettuna pohtimaan persoonallisuuden rakentumistaan eri ulottuvuuksien kautta, joita psykologia tunnustaa olevan seuraavat: temperamenttinen minä, kasvatettu minä, sosiaalinen minä, kulttuurinen minä, fyysinen minä ja ydinminä.

”Temperamentin synnynnäisen pohjan ymmärtäminen loi minulle näkymän oman herkkyyteni ja kasvatetun minän ymmärtäminen puolestaan auttoi minut matkalle, jossa jouduin silmätysten selviytymisstrategiani kanssa. Strategian käsittelymenetelmänä käytimme Enneagrammi-persoonallisuusmallia ja innostuin siitä kovasti, sillä se ei luokittele, vaan sen avulla sain rauhassa tutkia sisäisyyttäni. Käytimme apuna elämänjana-työskentelyä ja Katja auttoi minua oivaltamaan peruspelkoni, häpeäni ja niiden pakenemiseen käyttämäni toimintamallit. Opettelimme, kuinka aivot saavat jatkuvasti viestiä kehon fyysisistä toiminnoista ja tarkastelimme omalla elämänjanallani kuinka pohjimmaiset, vaikeat tunteet ilmenevät ja aktivoituvat aina suhteessa erilaisiin tilanteisiin, ympäristöön, ihmisiin, omaan kehooni, itseeni, torjuttuihin osiini. Opettelimme hermoston toimintaa ja ”toleranssi-ikkunan” ymmärtäminen yli- ja alivireystilojeni säätelyssä oli käänteentekevä oivallus. Ymmärrys selviytymisstrategiastani auttoi rakentamaan uudenlaista, aikuista ja itsenäistä, omiin vahvuuksiini ja hyvinvointiini perustuvaa  uutta strategiaa. Itseni ymmärtäminen on tuonut mukanaan myös valtavasti ymmärrystä toisista ihmisistä ja se on parantanut vuorovaikutusta myös parisuhteessa.”

Uutta strategiaa vahvistamaan otimme avuksi arvotyöskentelyn hyväksymis- ja omistautumisterapeuttisin (HOT) menetelmin, jota hän kuvaa näin:

”Arvot olivat minulle täysin uusi tuttavuus. Jollain mieleni tasolla olin hatarasti tietoinen, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä, mutta niitä värittivät vahvasti lapsuuden mallit ja muiden odotukset siitä, miten tulisi elää. Kun sain tietoa arvoista ja niiden suhteesta merkityksellisyyden kokemukseen sekä siihen, että arvot liittyvät vahvasti ajan- ja rahankäyttöön, elämääni avautui jotain uutta ja hieman pelottavaakin. Katja ohjasi minut tekemään harjoituksen, jossa jaoimme elämän yhdeksään osa-alueeseen ja pohdimme arvojani jokaisessa niissä. Vastasin kysymyksiin siitä, mikä minulle on tässä osa-alueessa tärkeää ja millainen ihminen haluan olla. Oivalsin, että olit suurelta osin mennyt muiden odotusten mukaisesti pohtimatta koskaan tarkemmin mitä itse haluan – puhumattakaan siitä, että olisin pitänyt kiinni itselleni luovuttamattoman tärkeistä asioista. Opettelin kuuntelemaan itseäni, piirtämään rajani tarkemmin ja sanomaan EI. Luopumaan luottaen asioista, jotka kuormittavat, eivätkä palvele enää. Tästä alkoi konkreettisesti uusi suunta, jota harjoittelen edelleen.”

Työskentely voi olla myös paljon muuta, mutta tässä yhden asiakkaani tarina, joka on julkaistu hänen luvallaan, ilman nimeä. Kiitos sinulle tästä ja kiitos myös luottamuksesta, antoisista keskusteluista ja siitä, että kulkea kanssasi vuoden päivät. Myös sinä olet toiminut opettajanani ja vahvistanut ammatillisuuttani omalta osaltasi, mistä kiitän erityisesti.

Salapoliisityö ihmismielen parissa jatkuu. Otan sinut lämpimästi vastaan, jos koet, että voisin olla sinulle avuksi – tavalla tai toisella. <3

Ota yhteyttä: valmennusseveliina@gmail.com