Taipuu vaan ei katkea: Kilpaurheilijan tunnetaidot osa I

Tanssija Eve. Kuvaaja Jutta Juvonen

”Jos mielesi on selkeä todellinen tieto on jo sinun.” Näin sanoo Zenmestari Suzuki Roshi. Tätä taustaa vasten on helppo ajatella itsetuntemuksen olevan yksi tärkeimpiä kilpaurheilijan menestystekijöitä. Itsetuntemus selkeyttää mielen ja vaikuttaa käyttäytymiseen. Se pitää sisällään tunteiden, tahdon ja motivaation yksilöllisen luonteen sekä unelmat tavoitteiden asettamisen apuvälineinä. Tämä on toinen osa juttusarjaa, jossa avaan kilpaurheilijan psyykkisen valmennuksen teemoja.

Viime aikoina moni kilpaurheilija on kertonut uransa aikaisista mielenterveyteen liittyvistä ongelmistaan – ja hyvä niin. Olisiko näiltä vältytty, jos apua olisi ollut saatavilla ja sitä olisi tarjottu oikeaan aikaan? Samaan hengenvetoon olemme kuulleet myös, että he yrittivät piilottaa vaikeutensa, koska ilmapiiri ei suosi herkkyyden tai haavoittuvuuden ilmaisua. Suomalaiskansallisesti on vain sinniteltävä, pärjättävä ja selviydyttävä. Surullista, mutta totta niin kilpaurheilussa, kuin työelämässä – ja joskus myös yksityiselämässä.

Mitä eroa on sinnikkyydellä ja sinnittelyllä?

Sinnikkyydellä ja tokenemiskyvyllä eli resilienssillä on merkittävä rooli suoriutumisessa.  Havuja p#r#e#e!  Marjo Matikaisen lanseeraama kuuluisa suomalainen sisusanonta sisältää dilemman; sinnikkyys synnyttää sinnittelyä, ja arkitodellisuudessa ne sekoittuvat helposti toisiinsa, mutta ne ovat kaksi eri asiaa ja vastaavat erilaisiin tarpeisiin. Sinnikkyys on osittain synnynnäinen temperamenttipiirre ja osittain opittua taitoa elää täyttä elämää vastoinkäymisistä huolimatta. Se pitää tutkimusten mukaan sisällään mm. myönteisen asenteen, tunteiden hallintaa, toipumisen- ja ongelmanratkaisun taitoja, kyvyn pyytää apua ja tukeutua toisiin ihmisiin. Sinnikkyyttä ruokkivat sosiaaliset suhteet, jotka usein unohdetaan, kun ajatellaan sinnikkyyden ja sisun olevan ihmisen henkilökohtainen ominaisuus. 

Sinnittely puolestaan voi olla tilapäisenä hetkenä sisukkuuden osoitus, mutta muutoin se on itsepäisyyttä ja pitää sisällään pakonomaisen tarpeen selviytyä niin itsen kuin toistenkin silmissä. Siinä missä sinnikkyyteen liittyy henkisyyttä ja tietoa oman elämän tarkoituksesta, sinnittelyyn liittyy korkeat sisäiset vaatimukset, häpeää ja hyväksynnän hakemista pyrkimällä täydellisyyteen. Näin ollen sinnittely toimii myös defenssinä eli puolustuskeinona minuuden kokemaa uhkaa vastaan. Jos on tottunut peittämään tunteensa ja piiloutumaan pärjäämisen taakse, niiden takaa näkyväksi tuleminen voi olla kipeää. Herkkyyden ja haavoittuvuuden ilmaisuun liittyvä häpeän tunne voi olla niin lamaava, että urheilija mieluummin vetäytyy tuntemustensa kanssa ja sinnittelee.

Suomalaisessa urheilijan psyykkisessä valmennuksessa on korostettu fyysisen suoriutumisen optimointia henkisen puolen mukaan ottamisella, tavoitteena huippu-urheilua tukeva elämänhallinta.  Vaikka mukaan on otettu urheilija-identiteetti, motivaatiokysymykset, kilpailujännitys, suorituspaineet, voittamisen pakko tai häviämisen pelko, tunteet, tahto ja suoriutumista häiritsevät ajatukset ja toimintamallit, huomaan, että usein kokonaisvaltainen ja yksilöllinen näkemys urheilijan mielenterveyteen vaikuttavista tekijöistä puuttuu. Se johtuu osaltaan siitä, ettei asiantuntemusta ihmismielen rakentumisesta ole riittävästi eikä näin ollen taitoa käsitellä urheilijan kasvuhistoriaa, temperamenttia ja persoonallisuutta, joiden syvällisempi ymmärtäminen luo ymmärrystä tahdon, tunteiden ja motivaation yksilölliselle luonteelle. Uskallan väittää, että kilpaurheilijan itsetuntemukseen ja tunnetaitoihin panostaminen auttaisi välttymään monelta henkiseltä hätätilalta ja tukisi myös urheilu-uran jälkeistä elämänhallintaa.

”Istuta ajatus, siitä syntyy tunne. Vahvista tunnetta, se johtaa tekoihin. Jatka tekemistä, siitä syntyy tapa. Ne, mitkä ovat tapojasi, kasvattavat luonnettasi.  Kun pidät kiinni sisimmästä luonteestasi, se määrittää tulevaisuuttasi.”

Tunteen, kehon, tahdon ja tarpeen liitto

Tunteet ovat ihmiselämän liikkeelle paneva voima. Tunteet ovat yhteydessä ehdolliseen käyttäytymiseen eli aiempiin kokemuksiin. Ajattelumme taltioi tunnemuistoja ja ne vaikuttavat kulloiseenkin ajatteluun. Siksi tunteet voivat joskus saada yliotteen ajatteluprosesseistamme.

Ottelija Severi. Kuvaaja Jussi Serpi

Tunne voidaan määritellä henkiseksi ja fysiologiseksi tilaksi, joka syntyy itsestään. Siihen voidaan vaikuttaa tietoisin ponnistuksin ja siihen liittyy fysiologisia muutoksia. Tunteet ovatkin alue, missä psykologia ja fysiologia kohtaavat ja kytkeytyvät ja missä ihmisen ego sekoittuu hänen subjektiivisiin käsityksiinsä ja arvioihinsa toisista ja tilanteista. Tunteet ovat lopputulos mielen ja kehon yhteydestä. Tunteet ilmenevät kehossa ja vaikuttavat kehon tilaan ja jännitystasoon, mikä puolestaan vaikuttaa toimimiseen ja suoriutumiseen. Negatiivisissa tunteissa on paljon kuluttavaa energiaa, minkä vuoksi ”vaikeiden” tunteiden laukaiseminen ja niistä irti päästäminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta myönteisiä tunteita saadaan vahvistettua ja sitä kautta minäpystyvyyden tunnetta. 

Unelmat liittyvät tunnetaitoihin, sillä ne elävät hyvin syvällä yksilön mielessä. Unelmat pitävät sisällään valtavasti psyykkistä energiaa ja ovat siten myös intentionaalisen toiminnan kaikupohja, innoituksen lähde ja myönteisten tunteiden luomisen apuvoima. Kun puhutaan onnistumisen taidoista, unelmat johtavat tavoitteisiin ja toimivat tahdonmuodostuksen sytyttimenä. Tahto on osa omaa kokemuksellisuutta: halu, toive, tarve, haave, pyrkimys, himo, kaipuu, vietti, vaisto, motiivi. Tahto syntyy kokemuksellisesti ennen tunnetta. Siinä missä tunne on tunnettava, tarve on tyydytettävä. Tahto, joka syntyy puutteen kokemuksesta käsin liittyy puutemotivaatioon ja tahto, joka syntyy sen jälkeen, kun puute on täyttynyt, liittyy kasvumotivaatioon. Urheilijalle tärkeää on erottaa toisistaan kasvatettu tahto ja oma tahto – ja pyrkiä vaikuttamaan niistä jälkimmäiseen.

Mielen tahto voi joskus asettua esteeksi optimaalisen vireystilan ja kehon viisauden hyödyntämiselle ja se liittyy vahvasti myös tunnetaitoihin. Tahdolla on kolme ulottuvuutta: 

I Tahto: Puristaminen, pakottaminen, työntäminen (voimatahto, lihakset kiristyvät)

Voimatahtoa käyttäessään urheilijalla on voimakas tahto saavuttaa menestystä ja tehdä kaikki tavoitteen/toiveen saavuttamiseksi – usein muiden elämänalueiden kustannuksella, mikä vähentää kokonaisvaltaista elämänhallinnan tunnetta. Ongelmia ilmenee, jos joku estää toimintaa, joku muu haluaa vastakkaista asiaa tai esimerkiksi joukkuelajeissa kaikki kanssakilpailijat eivät panosta samalla tavalla lopputulokseen. Syntyy vastatahto tai tahtojen taistelu, joka on osa mielen automaattista toimintalogiikkaa. Parhaimmillaan urheilija saavuttaa voimakkaalla tahtomisella kertaluontoisesti sen, mitä haluaa, mutta koska tahdonvoima on ehtyväistä, pakottamalla ei synny toistuvaa onnistumista.

II Tahto: Pettymys, tahdon pois vetäminen, passivoituminen (luovuttaminen)

Kovista yrityksistä huolimatta urheilija ei saavuta haluamaansa. Puolustaakseen minuuttaan hän käyttää vahvasti defenssejä, joista kirjoitan seuraavassa tekstissä lisää; hän passivoituu, vetäytyy kanssakäymisestä, ehkä jopa masentuu. Itsekritiikki kasvaa, muiden arvostelu lisääntyy ja syntyy kierre, missä oma toiminta aiheuttaa lisää negatiivisia tunteita ja vahvistaa häpeää. Tunteita, jotka ohjaavat toiminnasta vetäytymistä ovat jähmettyminen, pettymys ja epätoivo. Keho saattaa alkaa oireilla, sillä keho viestii siitä, mitä mieli ei jaksa kantaa.

III Tahto: Avautuminen, hellittäminen ja irti päästäminen (sisäinen avoin asenne)

Kun urheilija saavuttaa itsetuntemuksen kasvaessa sellaisen itseluottamuksen, että uskaltaa avautua, hellittää ja päästää irti negatiivisista tunteista ja muiden odotuksista, hänen elämänhallintansa siirtyy toiselle tasolle ja luottamus omiin vaikutusmahdollisuuksiin tuottaa tulosta. Tietoisuus siitä, mitä aidosti tahtoo ja uskallus tuoda se esiin siivittää suoriutumista. Hän tekee kaiken voitavansa, odottaa rauhassa ja osaa korjata suunnan tarpeen mukaan kokeilemalla uudenlaisia tapoja treenata, elää ja olla kanssakäymisissä maailman kanssa. Hän avautuu omalle intuitiolle ja ympäristön virikkeille tavalla, joka tuottaa hyvinvointia. Keskiössä ovat lepo ja rentoutus, sillä hän uskaltaa uskoa siihen, että kehitystä tapahtuu levossa ja rentoutus on avain sekä mielen, että kehon optimaaliseen toimintaan. Mielikuvista ja rentoutumisesta urheilijan psyykkisessä valmentautumisessa voit lukea täältä: https://katjavainikainen.blogspot.com/2019/02/mielikuvatja-rentoutuminen-urheilijan.html

Läsnäolo, turvallisuus ja tunteiden läpikäyminen

Urheilijan kokonaisvaltainen hyvä olo ja sitä tukeva myönteinen energia syntyy tunteiden, tahdon, taitojen ja vaatimusten tasapainosta sekä päivittäisen elämän sujuvuudesta. Kun tunne tasapainosta on vahva ja luottamus mahdollisuuteen vaikuttaa omaan suoriutumiseen, on urheilijalla myös kyky käsitellä yksittäisiä tilannekohtaisia tunteitaan ja selviytyä niistä. Koska urheilijan keho on kovilla kovien treenimäärien suhteen, on erittäin tärkeää poistaa tunteiden tukahduttamiseen liittyvät stressitekijät ja niihin kuluva osin tiedostamaton energia.

Läsnäolon taito on avainasia myös tunne-elämässä. Tässä hetkessä kaikki on hyvin. Tunne kumpuaa siihen liittyvästä muistosta, ajatuksesta, tapahtumasta tai aistien ja kehon tuntemusten kautta. Tunteet eivät ratkea analysoimalla, vaan tuntemalla ja kokemalla. Kun tunne tulee, ihminen alkaa usein selittää ja yrittää analysoida sitä joko itselleen tai toisille. Selittäminen lukitsee asian, estää prosessin ja paisuttaa tunnetta, jolloin syntyy negatiivinen kierre ja välttämiskäyttäytymistä; ihminen estää omilla analysoinneillaan tunnetta sanomasta sanottavaansa, eikä kuule tunteen viestiä. Hän hyvässä uskossa kuvittelee, että tunteen estäminen on tunteen hallintaa, mutta päinvastoin – tunne jää mieleen ja kehoon kärkkymään seuraavaa mahdollista saapumisaikaa.

Eve. Kuvaaja Jutta Juvonen

Avain tunteiden käsittelyyn urheilijan psyykkisessä valmennuksessa on turvallisen ilmapiirin rakentaminen ja läsnäolo: kuunteleminen, samassa tilassa oleminen ja toisen kanssa hetkessä eläminen siten, että syntyy kokemus siitä, että tunteiden kanssa voi olla turvassa. Fokus on tässä ja nyt, missä psyykkinen valmentaja omalla rauhallisella ja lempeällä olemuksellaan kannattelee urheilijaa läpi tunteiden käsittelyyn liittyvän prosessin.

Tunteet ovat energiaa ja niiden luonteena on, että ne alkavat, voimistuvat huippuunsa ja laantuvat sen jälkeen. Niillä on ikään kuin tietty palamisaika. Jos antaa tunteiden olla, uskaltaa kokea ne ja jopa voimistaa niitä kehossa, ne eivät jaksa jäädä palamaan. Jos taas suuntaa huomion muualle ja tukahduttaa tunteet, ne jäävät kytemään. Ne saattavat yllättää sellaisella hetkellä, jossa vähiten sitä tarvitsisi, sillä torjutut tunteet purkautuvat aikanaan tavalla tai toisella. Joidenkin ”tunneruukku” räjähtää kerralla tietyin väliajoin ja toisten tunteet tihkuvat ruukusta ärtyisyytenä, valittamisena, tyytymättömyytenä, mikä heijastuu suoraan kanssaihmisiin, koska tunteet tarttuvat. Se, että saattaa lähipiirin pahalle tuulelle aiheuttaa usein myös häpeän kierteen, jossa itseluottamus laskee ja käsitys itsestä oman elämän toimijana murenee.

Kilpaurheilijan tunnetyöskentelyn tavoitteena itsetuntemusta lisäävän työskentelyn lisäksi on saada negatiivinen tunnetila laukeamaan, jotta urheilija pystyy keskittymään tehtäviinsä ja tavoitteisiinsa. Kun urheilijan tunnetaidot lisääntyvät, hän kykenee tietoisesti ja omin avuin tunnistamaan ja nimeämään tunteita ja niiden historiallisia syntylähteitä, tuntemaan niitä rauhassa, päästämään niistä irti sekä erilaisissa tilanteissa säätelemään tunteita tasapainonsa ylläpitämiseksi. Hyväksyminen luo tilaa tunteen takana oleville asioille nousta esiin. Vähitellen tunne häviää tai muuttuu joksikin myönteisemmäksi. Näin myös elimistö puhdistuu tunteesta.

Jos toimit psyykkisen valmennuksen parissa, suosittelen kokeilemaan seuraavaa harjoitusta:

1. Mitä tunnet juuri nyt? Nimeä tunne.

·         Tunteen syntymistä edeltää latausprosessi: Mukana on ihmisen koko olemus – ajatukset, keho ja mieli – ja se johtaa valpastumiseen ja aktivaation tilaan. Joillakin tunteet latautuvat, syntyvät nopeasti, toisilla hitaasti liittyen synnynnäiseen temperamenttiin. Tunteen nimeämisen on todettu aktivoivan rauhoittavan etuotsalohkon toimintaa tunnetilanteissa. Tunteen nimeäminen tunnekuohutilanteessa vaikeiden tunteiden kanssa auttaa tietoiseen hidastamiseen siirtymistä; se aktivoi etuotsalohkon säätelyjärjestelmän toimintaa ja vähentä pelkokeskus amygdalan aktiivisuutta.

          2.  Missä kohtaa kehossasi tunnet tunteen?

·         Tunteet syntyvät aistiemme tekemistä havainnoista. Kun kuulemme, näemme, haistamme, maistamme, koskemme, tunnemme tai muistamme jotain, syntyy ajatuksia, tunteita – ja kehon reaktioita. Kaikki tunteet eivät tule tästä hetkestä, vaan menneistä kokemuksista, ajatuksista tai uskomuksista. Tunteet ilmenevät aina kehossa ja vaikuttavat kehon tilaan ja jännitystasoon, mikä puolestaan vaikuttaa toimimiseen ja suoriutumiseen. Tunteen paikantaminen auttaa tunnistamaan kehon automaattisia reaktioita. Keholla on pitkä muisti ja se tuntee ihmisen kasvuhistorian ja kipukohdat.

3. Kuvaile tunnetta. Mitä metaforaa siitä voisi käyttää? Jos tunne olisi joku väri, mikä se olisi?

·         Paras tapa kohdata vaikea tunne tai pelko on pukea se rooliasuun tai puhua siitä vaikkapa vieraalla kielellä. Tunteen kuvailu metaforin ja värein loitontaa tunnekuohua ja auttaa näkemään sen ulkopuolelta. Ulkopuolelta katsominen vähentää automaattisesti myös tunteen mukaan lähtemistä ja sen pohjalta reagoimista. Tunteen erottaminen siihen liittyvistä ajatuksista auttaa myös tekemään tunteesta vaarattomampia, samoin kuin niin yksinkertainen teko, kuin tunteen toiseen muotoon kääntäminen.

4. Mitä tunteelle tapahtuu, jos pysyttelet sen kanssa vähän aikaa ja annat sille tilaa?

·         Tunteen tunteminen sekä kehossa, että mielessä auttaa tunnetta palamaan pois. Tunteet ovat energiaa ja kerran syntyneen energian pitää mennä jonnekin, se ei katoa itsestään. Kaikki fyysiset elimet, lihaksisto ja kemialliset järjestelmät voivat varastoida heränneen tunteen synnyttämän jännitteen, josta seuraa kehoreaktioita. Jos ihminen pidättää jännitystilaansa, syntyy psykosomaattisia oireita. Jos jännitystila ei purkaudu, tunne muuttuu toiseen muotoon ja pysyy sisällä niin kauan kunnes se vapautetaan. Usein tunteen takaa nousee uusia tunteita ja joskus vasta tunteiden taakse meneminen nostaa aidoimman tunteen esiin. Toisaalta tiedämme myös sen, että viides tunne on jo myönteinen!

5. Entä jos voimistat tunnetta, mitä silloin tapahtuu?

·         Tunteen voimistaminen voi olla pelottavaa, mutta se auttaa saamaan lähemmän kosketuksen tunteen fyysiseen puoleen, mikä puolestaan auttaa ottamaan tunteen haltuun kokonaisvaltaisemmin. Harjoittelun kautta vahvistuu varmuus siitä, että tunteeseen ei kuole. Tunteen tunteminen vahvasti fyysisesti ja emotionaalisesti auttaa polttamaan tunteen sisältämää energiaa ja edesauttaa sen laukeamista.

6. Tunne on aina jokin viesti, mitä se kertoo sinulle?

·         Tunteet ovat sisimpämme tilasta kertovia viestejä ja ilmaisevat mitä meille kuuluu ja millainen merkitys tunteita herättävällä asialla on meille. Tunteet kertovat tarpeistamme, niiden tyydyttymisestä tai tyydyttämättä jäämisestä. Usein esim. kilpailujännityksen takana on turvattomuuden tunne, epäonnistumisen pelko, riittämättömyyden tunne, paine siitä, mitä muut ajattelevat, huonoksi paljastumisen tunne jne. Koska vahvoilla ja ikäviksi koetuilla tunteilla on usein syntyhetki jossain ihan muualla kuin nykyhetken tilanteessa, usein on tarpeen kysyä tunteelta seuraavat kysymykset: milloin olen tarvinnut sinua ensimmäisen kerran? Tarvitsenko sinua vielä? Palveleeko tämä tunne hyvinvointiani vai voisinko päästää siitä irti?

7. Kun olet elänyt tunnetta läpi, mitä muuta huomaat juuri nyt kehossasi ja mielessäsi?

·         ____________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Tunteesta irti päästämisen myötä mieli ja keho voivat rentoutua, seuraa tyyntyminen ja matalampi aktivaatiotila, mikä on välttämätöntä terveydelle. Tapahtuu palautuminen kehon rauhalliseen vakiotilaan. Verenpaine ja sydämen syke laskevat. Huomioi rentoutumisen hyödyt!

8. Valmiustila

·         Tunneprosessin viimeinen vaihe, joka mahdollistaa, että ihminen voi toimia ja liikkua vaivatta ja joustavasti. Syntyy ns. säädelty rentoutuneisuuden tila, jossa urheilija on valmis suoriutumaan luottaen itseensä. Valmiustilaan liittyy myös Flow – tila , jolloin keho ja mieli ovat tunneprosessin päätyttyä opimaalisessa vireystilassa ja suoriutuminen voi olla helppoa ja vaivatonta, koska häiritsevät tunne-energiat ovat palaneet pois ja kehon koko viisaus on käytössä.

Pysy kuulolla, seuraavassa tähän sarjaan liittyvässä tekstissä paneudutaan tarkemmin mielen puolustuskeinoihin eli defensseihin!