Mietteitä itsetuntemuksesta, levosta, vapaudesta ja onnesta

Nyt, kun alkavaa viikkoa on vasta aavistus ilmassa, voit turvallisesti pysähtyä miettimään menneen viikonlopun saldoa. Lepäsitkö, keräsitkö voimia? Opitko uutta? Oliko kauneutta katsottavaksi, vettä, viiniä vilvoittajaksi? Hiljaisuutta mielen tyynnyttäjäksi, päiväunia nautittavaksi? Keinuitko sopivin vedoin olemisen ja tekemisen välillä?  Käytitkö aikasi niin, ettei toimettomuuden autuus sysännyt syyllisyyteen? Selätitkö suorittamisen? Annoitko aikaasi heille, joille halusit ja sille, jota paloit halusta tehdä? Muistitko itsesi? Mietitkö asioita, joita kuolinvuoteellasi kiitollisena katsoisit? Mitä jäi kokematta, kokeilematta tai aistimatta?

Millainen on sisäinen maisemasi?

Niin usein ihminen elää vain viikonloppuja tai lomia varten.

Kun olin perjantain ja lauantain töissä, kiitollisena taas mietin, mikä etuoikeus on, kun saa yrittäjänä vapauden tehdä työtä, jolla on syvä merkitys. Luottamuksen olla mukana ihmisten elämäntarinoissa, joista edellä mainitut elämän suorittamiseen liittyvät inhimillisen ihmisyyden asiat mielessäni noiksi kysymyksiksi muotoutuivat.

Olin opettamassa aiheita itsetuntemus ja persoonallisuuden rakentuminen. Teemoina syvyyspsykologinen lähestymistapa ihmismieleen, sen pimeisiin puoliin, häpeään, pelkoihin ja kiintymyssuhteisiin selviytymisstrategian syntymisessä. Ihmismielessä on paljon materiaalia, mikä on työntynyt tiedostamattomaan, josta se vaikuttaa elämässä usein hyvinkin ratkaisevalla tavalla. Tietoisen minän ja ainutlaatuisen persoonallisuuden kehittyessä ihminen hakee tuosta arkistosta pääsääntöisesti kaikkea sellaista, mikä tukee minäkuvaa ja torjuu sellaisen, mikä ei sovi yhteen itse luodun kuvan kanssa. Tietoisessa mielessä voi valita ajatteleeko hyviä, onnellisia ja terveellisiä ajatuksia ja muistoja, mutta alitajunnassa (90 %) näin ei voi valita, koska se toimii itsestä riippumatta. Tiedostamattomat muistot aktivoituvat jostain triggeristä ja ihminen kokee alkuperäisen tunteen – ja hämmentyy. Juuri se asia on valaistava, joka langettaa ylle tämän varjon, muuten ihminen on tuomittu kulkemaan eksyksissä.

Todellinen muutos on usein vaikeaa, mutta kasvun mahdollisuuden ja oman vastuun oivaltaminen myös riemullisen riehakasta. Ja siksi minäkin aloitan tämän viikkoni riemuitsemalla edelleen näistä tunnelmista, niistä uskomattomista hetkistä, kun huomaa kuinka opiskelija löytää jotain merkityksellistä, käyttäytymistä ja olemisen tapaa selittävää omasta elämänkaarestaan ja sen vaikutuksesta nykyhetkeen. Niin nyt, kuin muulloinkin näiden teemojen ympärillä, saatoin välillä lähes kuulla kuinka aivosolut hyrräsivät, kun ajatukset ja tuntemukset tekivät villejä hyppyjä löytäen odottamattomia yhteyksiä. Oppimista syvimmillään; iloa ja liikutusta, ihmiselämän kaikki puolet läsnä ja yhdessä. Sakeassa tunnelmassa tiivistyi oivallusten ilo ja viisaus siitä, että tämä hetki on ihmisen liittolainen kaikkine vivahteineen, ei vastustaja, kilpakumppani tai vihollinen, vaikka kipeät tunteet olisi helpompi syömällä nielaista, suorittamisella paeta, toisia arvostelemalla vaientaa.

Sisäinen kasvu on itsetuntemusta ja se taas on kaiken aikuisen toiminnan perusta; ajattelun, tunteiden ja toiminnan vapautta, vastuunottoa ja avointa, luottamuksen ilmapiirissä käytävää keskustelua, jota tukee parhaiten myötätuntoinen, yhteisöllinen arvokulttuuri. Jokaisessa meissä on sisäänrakennettuna kasvun impulssi, tarve muuttua ja halu kehittyä. Kun kehittää itseään, muuttaa samalla ympäristöään.  Tuntemalla historiansa ja sen tuottamat skeemat, uskomukset ja tunnelukot, saa oman potentiaalin käyttöönsä - ja se vapauttaa luomaan tavoitteita mielekkään elämän perustaksi. Vapaus oman näköiseen elämään alkaa oman sisäisyyden havaitsemisesta. Siitä, että tunnistaa oman selviytymistrategiansa ja ottaa lintuperspektiivin omiin psyykkisiin reaktioihin. Ja se edellyttää tahtoa ja taitoa pysähtyä tähän hetkeen ja tuntea luvan hellittää suorittamisen kahleista ja sallimuksen levätä. Stressinhoito ja rauhoittuminen perustuvat kykyyn ottaa etäisyyttä stressaantuneen mielen tuotoksiin ja stressaaviin olosuhteisiin. Vapaus jatkuu siitä, kun lakkaa teeskentelemästä, että kaikki on hyvin silloinkin, kun menneisyyden kauna, katkeruus elämättömästä elämästä tai saamattomista asioista valtaavat mielen. On tärkeää keskittyä siihen mitä on sen sijaan, että tuntisi surua siitä, mitä ei ole. Ja hyväksyy sen, että tarvitsee armoa ja itsemyötätuntoa piiskaamisen sijaan ja viisasta vaativuutta tavoitteita asettamalla. Uskaltaen luottaa siihen, että epätäydellisyys on kiinnostavaa. Uskomalla, että rohkeus toimii vain, kun sitä käytetään joka päivä.

Monimutkaistuvassa maailmassa hukkaa huomaamatta itsensä, jos elämässä tapahtuu paljon, kärsivällisyyttä on vähän ja stressitaso hipoo taivaita. Viikonloppu tai loma ei suo lepoa, jos kierrokset ovat korkealla, vaatimusten lista pitkä ja omat odotukset ristiriidassa voimavarojen kanssa. Omat tarpeet sekoittuvat ympäriltä heijastuvaan kakofoniaan. Tyytymättömyys, kyltymättömyys, kilpailu vai mielentyyneys, merkitys ja rakkaus? Samalla kun jotkut selviytymisstrategiat ovat kehittyneet voimavaroiksi, kuten työssä onnistuminen, terve itsetunto, huumorintaju, hyvä kriisiensietokyky, toiset ovat muuttuneet itseä tuhoaviksi: itsen laiminlyönti, alkoholin väärinkäyttö, syömisongelmat, jatkuva elämyshakuisuus tai työnarkomania. Usein yhdellä käyttäytymistavalla on sekä rakentavat että tuhoavat puolensa. Muutos kohti ominta itseä edellyttää, että tekee eron näiden kahden välillä. Samalla kun muuttaa mallejaan, jotka eivät enää palvele tarkoitustaan, voi iloita niistä, jotka ovat antaneet voimaa. Kumpaan uskot: otsasi hiessä on leipä ja oleminen ansaittava vai siihen, että jokainen ihminen on rakkauden arvoinen omana itsenään?

Oletko oman elämäsi moottoritiellä?

Sisäisen olotilan ei tarvitse olla samanlainen kuin ulkoisen olosuhteen. Useimmiten tie yksinkertai-seen kulkee monimutkaisuuden kaut-ta. Ajatukset eivät muutu ajattelemalla, eivätkä asenteet napin painalluksella. Elämän moottoritiellä ei ole suoraa liittymää ohituskaistalle Onnellinen elämä. Hyväksymällä tämän hetken ja läsnä olevan todellisuuden olosuhteineen, syntyy sivutuotteena onnellisuutta. Sisäisyyttä inventoidessa on joskus syytä myös pohtia, mitä voisi vielä korjata. Mutta vain kaikki tekeminen, ajattelu, ihmissuhteet, ympäristö ja oleminen, joka liittyy itselle tärkeisiin asioihin, on hyvästä. Mikään muu ei edistä hyvinvointia. Elämän monimuotoisuudesta, kivuista, kolhuista ja surusta kertomatta jättäminen saa muutoksen kuulostamaan todellisuutta helpommalta, vaikka korjausrakentaminen pakottaa upottamaan kädet saveen. Vaikealla hetkellä arvot muuttuvat, elämä syvenee ja lopputulos on viisauden kasvu. Pyhässä yksinkertaisuudessa omasta ytimestä kumpuavan elämäntavan omaksuminen on kovaa työtä.

Onko hyvä elämä onnellinen elämä? Hyvässä elämässä ei ole loputonta onnellisuuden vaadetta. Onni ei synny siitä, että saa mitä haluaa, koska kaiken saamisen jälkeen koittaa kuitenkin arki. Käsittelemätön kasvuhistoria voi asettua hyvän elämän, hyvinvoinnin ja onnellisuuden esteeksi. Usein ihminen kuvittelee hyvässä uskossa olevansa velvoitteiden, työn, rahan tai sen puutteen, ihmissuhteiden, sairauden ja kuka minkäkin vanki ja tuntee kipua siitä. Yksi uhmaa kaikkivoipaisuuden harhassa rajojaan suorittamalla liikaa, murehtimalla mitä muut ajattelevat ja hajottaa itsensä, kun taas toinen alentaa itsensä lukittautumalla pelokkaasti elämänsä keskelle tutkimatta koskaan sen syvyyttä ja laajuutta. Toinen ei ehdi eikä toinen uskalla nauttia elämän aarteista. Ne kun eivät useimmille ole maallista mammonaa.

Elämässä läsnäolo ja todellisuus on rehellisyyttä myös vaikeuksille, sillä olemisen eri puolia ei pääse pakoon. Ahdistus kuuluu luonnollisena osana elämään, oli se tiedostettua tai tiedostamatonta. Siihen ei kuole, mutta moniko on kuollut paetessaan sitä?  Puhdas kipu on epämiellyttävä tunne, jota ihminen kokee jossain oikeasti kurjassa tilanteessa, kuten onnettomuudessa, sairastumisessa tai avioerossa – se voi olla aitoa fyysistä kipua ja/tai laadultaan psyykkistä. Huono kipu on kärsimystä, joka ei aiheudu tilanteesta itsestään, vaan sen aiheuttamista ajatuksista, joita niin mielellämme myös sanoilla ilmaisemme ja tarinoiksi asti vaalimme. Näiden ajatusten synnyttämä lohduttomuus ja raivo on usein paljon pahempaa kuin puhdas kipu. Lähes kaikki inhimillinen kipu kumpuaa mielen tuotoksista, tarinoista, ei puhtaasta kokemuksesta, syviä traumoja lukuunottamatta. Todellisuudessa mikään ei aja ihmistä vaihtoehdottomuuden tilaan, sen tekevät käsitteet. Ja se, että ei ruoki omaa henkistä energiaa.

Millaisiin lukkoihin sovittelet avainta?

Sanat ja tarinat, joilla ihminen ilmentää ja ylläpitää uskomaansa totuutta ja synnyttää elämäänsä rajoittavia uskomuksia – eivät useinkaan ole totta. Onpa elämä millaista tahansa, sieltä voi murtautua ulos näkemällä omasta historiasta tai elämäntapahtumista syntyneiden omien väärien uskomustensa läpi. Se vaatii aluksi olemaan uskomatta mihinkään kielellä ilmaistavaan. Joskus ryhtymispäätös on lukossa oman tarpeellisuutensa takana.

Sen sijaan, että ihminen ryhtyisi tarkastelemaan kriittisesti millaista tarinaa kertoo itsestään, suuri osa ihmisistä kuluttaa aikaa pohtien ja vahvistaen huonoa kipua aiheuttavia tarinoitaan ajatellen vähintäänkin niin, että muilla asiat on paremmin kuin itsellä. Menneisyys on tärkeä tiedostaa, mutta se ei ole ihminen itse. Oleellista on, onko ihminen kasvanut uskomaan hyvän riittämiseen itselle ja muille vai kokeeko muut uhkana? Kun ei salli vapautta ja onnea itselleen, sietää sitä huonosti myös toisissa. Onko niin, että yleisesti ajatellaan olevan älykkäämpää pysytellä kiikissä itse rakennetussa vankilassa ja suorittaa elämää niin kuin ”kuuluu” tai muiden tahdon mukaan, kuin jättää taakseen kärsimyksen aiheuttajat antautumalla itsetuntemusmatkalle ja ryhtyä kulkemaan kohti iloa ja valoa? Aistia asiat tässä hetkessä ja rakentaa itse hyviä asioita keitaiksi arjen keskelle?

Ajattelun avulla voi ymmärtää joitakin kohtia omasta sisäisyydestään, mutta sielun tasolla asuviin suurimpiin totuuksiin itsestä ajattelemalla ei pääse käsiksi. Joskus pitää etsiä kaukaa ennen kuin löytää läheltä. Joskus täytyy kokeilla yhtä asiaa saadakseen selville, että haluaakin jotain muuta. Ihmisen totuus on hänen sielussaan. Ymmärtääkseen omaa totuutta, on kuunneltava kehoa, uskallettava astua ulos kiireellisyyden tai korvaamattomuuden ansasta ja koettava se, koska analysointi hävittää kokonaisvaltaisen kokemuksen. Kysymys kuuluukin: teitkö viikonloppuna tai lomalla niin? Kuuntelitko kehoasi ja sen tarpeita? Kukaan muu kuin ihminen ei usko sanoja oman kokemuksen sijasta. Kun sielun tehtävä on olla todellinen ja aito itse, ja ilmentää sitä niin työssä kuin arjessa, sitä voidaan kutsua myönteisessä mielessä elämäntehtävän toteuttamiseksi. Mutta mieltä ei yksinkertaisesti voi saada suoriutumaan sielun tehtävästä. Kohdattuaan aidon itsen ja sen olemassaolon alkaa tapahtua ihmeitä. Kaikki alkaa sujumaan kuin itsestään ja asioita, ihmisiä ja tilaisuuksia alkaa ilmaantua kuin tyhjästä. Elämän taistelukenttä vaihtuu kenttään, jossa kaikki resonoivat keskenään.

Suurin viesti lienee se, että muutos kohti oman näköistä elämää on oikeasti mahdollinen kaikille, joskin se vaatii omien toiveiden, tarpeiden ja unelmien yhteensovittamista läheisten kanssa ja rajojen koettelua. Se vaatii elämän isojen ja syvien linjojen näkemistä niin itsensä toteuttamisessa, työssä, parisuhteessa, henkisessä kasvussa kuin harrastuksissa. Kokeilemalla rauhassa, puolivalmiina, rohkeana, uteliaana ja kiitollisena mihin rajat yltävät, voi kasvaa siihen mittaan, johon on tarkoitettu. Sopivasti toimelias, mutta mitään tuhoamaton. Tunteva ja kokeva, olematta itseään vimmaisesti paranteleva projekti. Ikuisesti puolivalmis, matkalla - ja se riittää.