Positiivinen- ja valmentava psykologia opetuksen kehittämisen tukena

(Tämä artikkeli on julkaistu vuonna 2014, mutta ajankohtaista asiaan edelleen, jossa uusi OPS edellyttää valmentavan työotteen käyttämistä!)

Tänään olen onnellinen, vaikuttunut ja syvältä kosketettu.  Oulun erityisluokkien tueksi talkoovoimin järjestetty Show must go on – gaala keräsi Madetojan salin ääriään myöten täyteen kulttuurista nauttivia ihmisiä sekä päättäjiä. Ensimmäisten sävelten kajahdettua ilmoille oli varsin selvää, että nenäliinoja tarvittaisiin; lasten ja nuorten tuottamat musiikki- ja liikuntaesitykset sekä taustalla näkyvä taide tarjosi niin kokonaisvaltaisen elämyksen, että en edes yritä sitä sanoin kuvata. Olkoonkin, että musiikki avaa tien tiedostamattomaan ja tuo pintaan syvät tunteet sekä kehon että sielun tasolla, tunnelma oli Jorma Uotisen sanoja lainatakseni energinen, intohimoinen ja myönteisesti latautunut.

Iltaan oli lupautunut joukko entisiä erikoisluokkien kasvatteja, tämän päivän tunnettuja artisteja. Mukana oli myös suuri joukko vapaaehtoisia, joista osa oli opettajia. Henkilöitä, joilla on positiivisen psykologian tieteenalan määrittämä korkea psykologinen pääoma. Heillä on riittävästi itseluottamusta laittaakseen energiaa haastavilta tuntuviin tehtäviin, uskoa omien ja yhteisten päämäärien saavuttamisen mahdollisuuteen, kykyä asettaa innostavia ja haastavia tavoitteita sekä näkemystä asioiden eteenpäin viemisen reiteistä. Henkistä vahvuutta, sinnikkyyttä ja tahtoa, mikä tuo mukanaan kyvyn kohdata ongelmia ja kykyä pysyä lujana päämäärien saavuttamiseksi, kykyä asettaa itsensä likoon. Se, mitä he halusivat omalla toiminnallaan ja illan aikana kuulluilla sanoilla ja esityksillä viestiä kaikille, todensivat täydellisesti myös positiivisen psykologian tutkimustulokset: vahvuuksia käyttämällä rakennetaan perustaa sille, että ihminen uskaltaa olla oikeasti sitä mitä on ja uskoo, että hänen sisällään asuu valo, joka loistaa. Ja loistetta, aitoutta, rentoutta ja yhdessä tekemisen voimaa nähtiin mitä suurimmassa määrin!

Yksi artisteista kehotti kantamaan unelmia mukanaan, sillä unelmat kantavat meitä, toinen lähetti rakkautta kaikille. Kolmas totesi sykähdyttävästi, kuinka erikoiluokkien toiminnassa asetutaan itsensä äärelle. Musiikki, taide ja liikunta auttavat pysähtymään, keskittymään ja kuulemaan sekä kehon että sydämen viestejä. Juuri tämän päivän yhteiskunnassa vaadittavia tietoisuustaitoja. Kykyä olla läsnä itselle, koska vain sitä kautta voi syntyä taito olla läsnä toiselle. Kykyä kuunnella itseä, koska vain sitä kautta voi oppia ymmärtämään toista. Kykyä tunnistaa omia ajatuksia, koska siellä asuvat asenteet ja uskomukset vaikuttavat suuresti taitoon menestyä. Kykyä tunnistaa omia tunteita ja niiden elämää ohjaavia viestejä. Kykyä rakentaa unelmia ja tunnustaa se, mille oma sydän sykkii. Kykyä asettaa omia tavoitteita. Kykyä kulkea polkua, jota kukaan muu ei ole viitoittanut ja kykyä uskaltautua jättämään oma jälki maailmaan.

Jo ennen konserttia julkaistettiin tieto, että Oulun erikoisluokat saavat jatkaa korkealaatuista toimintaansa. Jossain tekstin pätkässä vilahti myös ajatus siitä, että jatkuminen tapahtuisi ”vähintään” nykyisessä muodossaan. Mieleen läikähtää toive siitä, että erikoisopetusta ja muuta itsetuntemusta ja elämänhallintataitoja vahvistavaa opetusta olisi tulevaisuudessa tarjolla entistä enemmän. Konsertti osoitti täydellisesti miksi tätä tarvitaan, sillä se näytti suurelle yleisölle konkreettisesti, millaista tulosta yksilön ja yhteisön vahvuuksiin keskittyvä toimintatapa tuo mukanaan.  Kun opetuksessa keskitytään vahvuuksiin ja annetaan ihmisen luontaiselle luovuudelle mahdollisuus toteutua, myös vastuunotto omasta elämästä ja kokonaisvaltainen hyvinvoinnin kokemus kasvaa. Näin toteutuu Dr. Martin Seligmanin tutkimustulokset hyvinvoinnin viidestä osa-alueesta:  positiiviset emootiot, tiivis kiinnittyneisyys omaan elämään ja sen kokemiseen, ihmissuhteet, elämän merkitys ja päämäärien saavuttaminen. 

Onko opetuksen kehittäminen yksilön ja yhteisöjen hyvinvointia ja kukoistusta tukevaksi koulukohtainen johtamiskysymys, vai onko kyse hallinnollisista linjauksista? Suomalaisessa johtamisessa juuri nyt haastellisinta on se, miten kulttuurimme mahdollistaisi edelläkävijyyttä niille yksilöille, ryhmille ja yksiköille, jotka haluavat olla eturintamassa kehittämässä ja edistämässä asioiden eteenpäin viemistä tulevaisuuden yhteiskunnan edellyttämällä tavalla. Paluuta entiseen ei ole ja niin kauan kun kannamme menneisyyttä mukanamme, uutta ei voi syntyä. Näkemistä ei uskalleta arvostaa, jonka vuoksi visionäärisillä johtajilla on haastetta säilyttää edelläkävijyyden mentaliteetti. Määbrändityöryhmän kiteytyksen perusteella Suomi on maa, joka osaa ratkoa ongelmia. Ongelmanratkaisu on sen ajattelemista, mikä on juuri nyt olennaista ja tärkeää. Visionääristen johtajien on ensiarvoisen tärkeää saada saattaa voimansa yhteen ja miettiä, mihin energia ja voimavarat on suunnattava, jotta saamme itseensä ja taitoihinsa uskovaa työvoimaa palvelemaan tulevaisuuden yhteiskuntaa.

Opetuksen kehittäminen vaatii edellämainittua näkijyyttä ja kykyä tuottaa tietoa hyvin toimivien yksiköiden toimintatavoista kaikkien käyttöön. On kuitenkin selvää, että tulevaisuuden yhteiskuntaa ja työelämävalmiuksia sekä yksilön vahvuuksia ja voimavaroja kehittävä opettaminen vaatii opettajaroolin tarkastelemista ja asenteen muokkaamista valmentavan opettajuuden suuntaan. Opettajan kasvattajarooli ei yksinään riitä, joten manager-, leader- ja coach-roolit  ovat salakavalasti siirtyneet business-maailmasta kouluihin. Managerin roolissa korostuvat asioiden, tehtävien ja opetusprosessin hallinta, leaderissa oppilaiden tunnetaidot ja johtaminen, ja valmentajan roolissa opettaja tukee ja kannustaa oppilaita yksilöllisesti ja kokemuksellisen oppimisen kautta kunkin vahvuuksiin ja oppimistyyliin sopivalla tavalla. Etelä-Suomessa valmentajia on koulutettu pitkään ja valmentava ote luonnollisesti siirtynyt koulumaailmaan, ja tulokset ovat olleet huikeita.  Pohjois-Suomessa valmentavan opettajan roolia ole pedagogisesti tunnustettu kuin Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa.

Oulun kouluissa on  kuitenkin saatu aikaan huikeita menestystarinoita musiikin, urheilun ja taiteen saralla sekä maailmanlaajuista menestystä mm. yrittäjyyskasvatukseen liittyen, joissa tiimipedagogiikkaa ja elämänhallinnan taitoja on hyödynnetty, joten aihe ei ole uusi.  Reilut kaksi vuotta sitten ammuttiin lähtölaukaus mm. Yrittäjyyskasvatuksen olemusta etsimässä –seminaarissa, jonka jälkeen aihetta on pyritty lähestymään niin strategisesti kuin käytännöllisesti. Yhteiset toimintatavat kuitenkin puuttuvat edelleen, samoin se linjaus miten kaikille opettajille saataisiin riittävä käsitys aiheen kauaskantoisesta merkityksellisyydestä.

Valmentavan opettamisen tekniikat ja teoreettinen viitekehys on yhdistelmä tehokkaita kehitysmalleja kasvatustieteen, psykologian, ratkaisukeskeisen suuntauksen, urheiluvalmennuksen ja business-coachingin alueilta. Kokoavasti voidaan ajatella, että valmentavassa opettamisessa perinteisiin hyvän opettajan ominaisuuksiin lisätään osallistava elementti. Valmentava opettaja ottaa sekä oppilaat että koko työyhteisön mukaan itse arvioimaan, kehittämään ja asettamaan tavoitteita, kannustamaan itse itseään ja toinen toistaan. Valmentavan opettamisen avulla luodaan pohja itseohjautuvalle toiminnalle, jolloin oppilas osaa tehdä elämässään valintoja ja toimintasuunnitelmia omista vahvuuksistaan ja mielenkiinnonkohteistaan käsin.

Valmentava opettaminen on lähtökohtaisesti arvostavasti oppilaisiin suhtautuvaa; valmentava opettaja uskoo, että oppilaalla itsellään on taitoja, voimavaroja, vahvuuksia ja ratkaisuja ja hänen tehtävänsä on auttaa niitä tulemaan näkyviin. Valmentavan opettamisen ydin onkin itsetuntemuksen lisääminen ja oppilaan omien oivallusten synnyttäminen, mikä johtaa vastuunottoon ja tekemisen tehostamiseen. Neuropsykologisten tutkimusten mukaan oivallukset synnyttävät muutoksia aivoissa ja luovat uusia hermoratoja samalla, kun aivot lähettävät elimistöön hormonaalisia impulsseja, jotka sysäävät toiminnan liikkeelle. Kun oppilas yhdistää itse asioita toisiinsa oivaltamisensa kautta, hänen oma motivaationsa hyödyntää uutta sisältöä on luonnollisesti eri tasolla, kuin jos hän pelkästään omaksuu opettajan antamaa tietoa.

Valmentavan työotteen omaava opettaja voi tukea oppilaiden elämänhallintataitoja, vahvuuksia ja yrittelijästä asennetta omalla esimerkillään, ja se vaatii sekä uskallusta kurkistaa oman sielun syvyyksiin, kykyä epäonnistua ja halua opetella uutta sekä poisoppia vanhoja toimintamalleja. Se edellyttää myös kärsivällisyyttä ja itsehillintää, neutraalia ja kannustavaa asennetta ja navigointia eri roolien ja näkökulmien välillä – ja viisautta jättää itsensä hetkeksi sivuun ja uskoa oppilaiden omaan kykyyn selviytyä. Valmentavan opettajan tulee kyetä olemaan aito ja saada käyttää arkityössä omia vahvuuksiaan ja arvojaan. Uskallan väittää, että erikoiluokkien toiminnassa nämä elementit ovat mukana, mutta miten siirrämme tämän hyvän palvelemaan kaikkia opinahjoja?

Valmentavan toimintatavan hyödyt ovat niin laajalti tunnustetut, että suomalaisella koulujärjestelmällä ei ole enää pitkään varaa olla ottamatta niitä käyttöön, jos aiomme pysyä edelleen maailmankartalla ja saada taloutemme nousuun.  Opetuksen kehittämisessä tarvitaan kuitenkin ennen kaikkea valmentavan toimintatavan tiedostamista, tunnustamista ja sitä tukevaa koulutusta. Koulutuksen perustana tulisi olla valmennuksellisten taitojen opettaminen, joka sisältää teoreettisen viitekehyksen lisäksi valmennustekniikoiden ja niihin liittyvien käytännön työkalujen kokemuksellisen omaksumisen. Valmennustaidot tulisi  yhdistää koulutuksen aikana ikätasoa vastaaviin elementteihin mm. työpajoihin, elämänhallintataitoihin sekä vahvuuksien bongaamiseen liittyvien projektien muodossa. Koulutuksessa tulisi hyödyntää tiimioppimisen metodia, dialogia käytännöstä oppimisen, reflektoinnin ja tiedon yhteisen prosessoinnin kautta, jotta uudenlainen toimintatapa voisi juurtua käytäntöön oman kokemuksen kautta. Tämä kolminaisuus mahdollistaa opettajille kokonaisvaltaisen oppimisprosessin, jossa valmennustaidot ja kollegoiden tuki lisäävät uskallusta kaataa raja-aitoja oppituntien väliltä, hyödyntää erilaisia oppimisympäristöjä ja oppimisen tapoja. Ja voida hyvin.

Valmentavaksi opettajaksi kehittyminen vaatii syvällistä tutustumista itseen. Koulutuksen tulisikin olla riittävän pitkä, kokemukseni mukaan 1-1,5 –vuotta ja sen aikana tulisi kulkea yhtä aikaa kaksi rinnakkaista prosessia:  ammatillisten coaching -taitojen lisäksi oma henkilökohtainen kasvuprosessi samanhenkisten opiskelijoiden kanssa. Kouluttajien tehtävä on luoda tietoisesti vahva ja turvallinen yhteisö, jossa vallitsee salliva ja jokaisen ihmisen sen hetkistä tilannetta kunnioittava ilmapiiri. Miellyttävät tunteet synnyttävät tilan, jossa yhteinen ymmärrys voi rakentua ja uuden oppimista ja totutusta poisoppimista tapahtua. Yhteinen innostus ja konkreettinen tuki auttavat viemään asioita käytäntöön jokaisen opetusjakson välillä.

Valmentavan opettajuuden näkökulmasta voidaan myös miettiä, tarvitseeko koko opettajien koulutus uudenlaista ajattelua ja muutosta yliopistotasolla, kun ainoastaan Kajaanin luokanopettajaopiskelijoille yrittäjyyskasvatus oli aikanaan pakollinen oppiaine?